Pormestarin elämää
Tamperelaisen Reborn Gamesin Urban Empire on mielenkiintoinen sekoitus kaupunginrakentelua, strategiaa ja politiikkaa. Kilpailijoistaan poiketen kaupunginrakentelu on pelissä kuitenkin varsin kevyttä ja jää lähinnä kaavoituksen tasolle pelaajan toimiessa kaupungin pormestarina.
Kampanjatilassa valitaan hahmo ja paikka kaupungille muutamasta eri vaihtoehdosta. Kaupungin rakentaminen alkaa 1800-luvulta ja etenee viiden aikakauden jaksoissa kohti nykyhetkeä. Asukkaiden tyytyväisyyttä mitataan monella eri mittarilla, mutta niiden vaikutus pelaamiseen tuntuu varsin vähäiseltä. Suosiosta tai hyvinvoinnista ei tarvitse juuri välittää, sillä kaupunginvaltuuston poliitikot tuntuvat tekevän päätöksiä ainoastaan budjettitilanteen ja suhteiden pohjalta. Puolueiden mielipiteisiin voi myös yrittää vaikuttaa esitysten käsittely- ja äänestysvaiheissa puoluesuhteiden kustannuksella.
Valtuuston toiminta ja politiikka muodostavatkin suuren osan peliä, kun rakentamispäätösten lisäksi lähes kaikki kaupungin toimintaan, asukkaisiin ja yrityksiin liittyvät päätökset tulee hyväksyttää kaupunginvaltuustossa.
Puolueita tulee ja menee ja valtasuhteet vaihtuvat, mutta pelaaja pysyy ensimmäisten aikakausien aikana pormestarina, vaikka suosio olisi nollissa. Puolivälin tienoilla mukaan tulevat tasaisin väliajoin järjestettävät vaalit, mutta niiden suhteen pelin logiikka vaikuttaa paikoitellen hiukan nurinkuriselta. Vaikka kaupungin talous olisi täysin kuralla ja suhteet puolueisiin vihamieliset, saattavat kaikki puolueet silti äänestää pelaajan vallassa pysymisen puolesta.
”Byrokratiakoneisto on oikean elämän tapaan paikoitellen varsin hidas, ja niinpä pelaaminen koostuukin pitkälti odottelusta ja esitysten käsittelystä.”
Kaupungin rakentamisen ja politikoinnin lisäksi uusien teknologioiden tutkiminen on tärkeässä osassa peliä. Tällä tavoin saa avattua uusia rakennuksia sekä määräyksiä ja säännöksiä, joilla voi vaikuttaa vaikkapa asukkaiden työssäoloaikaan tai vähätuloisten tyytyväisyyteen. Tasaisin väliajoin pelaajan pöydälle tulee ratkottavaksi satunnaisia tapahtumia, jotka vaikuttavat lopulta varsin niukasti pelin kulkuun. Osa seurauksista vaikuttaa näennäisesti kaupungin tilaan, osa puolestaan pelaajan hahmon ominaisuuksiin tai puoluesuhteisiin.
Kampanjan edetessä valta siirtyy suvussa eteenpäin ja aikakausi vaihtuu. Samalla pelaaminen vaikeutuu, kun kaupungin asukkaiden vaatimukset palveluiden suhteen kasvavat. Niinpä budjetin kanssa tasapainoilu muuttuu entistä haastavammaksi, kun verorahoilla pitäisi saada katettua entistä enemmän palveluita. Edessä on siis yleensä joko veronkorotuksia tai leikkauksia palveluihin. Budjettia on kuitenkin hankala ennustaa, kun tulot ja menot tuntuvat vaihtelevan villisti kuukaudesta toiseen vaikka mitään muutoksia kaupungissa ei tapahtuisikaan.
Byrokratiakoneisto on oikean elämän tapaan paikoitellen varsin hidas, ja niinpä pelaaminen koostuukin pitkälti odottelusta ja esitysten käsittelystä. Turhaa odottelua lisää entisestään se, että käsittelyssä voi olla ainoastaan yksi kaavaehdotus kerrallaan, joten kaupungin kasvaessa muutosten tekeminen hidastuu huomattavasti. Tarpeeksi poliittista päätösvaltaa kerättyään joitain päätöksiä voi kuitenkin runnoa läpi nopeutetulla aikataululla tai jopa välittömästi.
Urban Empiren suurimmaksi ongelmaksi muodostuu se, että pelaaminen alkaa toistaa itseään varsin nopeasti, kun päätöksillä ei tunnu olevan juurikaan näkyvää vaikutusta siihen, mitä kaupungissa tapahtuu. Tämä on hiukan harmittavaa, sillä pelissä olisi ollut aineksia parempaankin lisäämällä monipuolisuutta sekä syventämällä kaupunginrakentelua ja valtuustossa politikointia.