Vuonna 1992 julkaistua Sensible Socceria pidetään yhä arcadefutiksen klassikkona, ja syystä: pikkumiesten ruudulla ravaaminen oli toteutettu hienosti, ja se, mikä graafisessa loistossa hävittiin, voitettiin loistavassa pelattavuudessa. Sensible Soccerin parissa tuli vietettyä kaveriporukan kanssa tuntikausia tiukkojen turnauksien parissa.

Nyt alkuperäisen Sensible Soccerin kehitellyt Jon Hare on lyönyt hynttyyt yhteen Kuju Entertainment -pelitalon kanssa, ja lopputuloksena on päivitetty versio klassikosta.

Tuttua puuhaa

Alkuperäistä Sensibleä pelanneet pääsevät uutuuteen sisään parissa minuutissa. Oppimiskäyrä etenkin kaksinpelissä on muutenkin todella matala. Analogisella tikulla liikutetaan pelaajaa, oikeasta olkanäppäimestä pelaaja spurttaa juoksuun, ympyrästä laukaistaan sekä liukutaklataan ja X-namiskasta syötetään. Siinä se.

Pelin mainioin oivallus on pelaajien väsymisessä: mitä enemmän juoksunappulaa pitää pohjassa, sitä nopeammin pelurit väsähtävät. Oikea-aikaiset spurtit ovat kaikki kaikessa. Liikaa ei kannata spurttailla, sillä väsyneellä miehellä ei puolustuslinjalta karata.

Pelistä löytyy muutamia outoja bugeja – suurimpana ja huvittavimpana se, että rankkareissa voi maalivahdilla tulla seisomaan parin sentin päähän pallosta! Yritä siinä sitten potkaista pallo veskarin läpi… Mikäli bugiongelmat eivät lopullisesta peliversiosta ole poissa, voi loppuarvosanasta huoletta vähentää yhden pisteen.

Graafisesti peli ei säväytä – itse asiassa sitä voisi haukkua jopa rumaksi. Pelaajat ovat isopäisiä mutantteja, ja välianimaatiot on toteutettu cel shading -grafiikalla välttävästi. Peli ei ole itselleen lisenssejä saanut, joten kaikki kentällä vilistävät ukkelit ovat nimiltään ja ulkonäöiltään väännöksiä oikean elämän esikuvista. Pelissä on editori, jonka avulla voi muuttaa nimet oikeiksi, mutta sen käyttäminen on tuskastuttavan hidasta. Eiköhän nimet voi myöhemmin patchin avulla hoitaa oikeiksi huomattavasti pienemmällä työllä.

Pelattavaa riittää

Vanhassa Sensiblessä pääsi pelaamaan myös Suomen sarjaa, mutta uudessa versiossa joukkuemääriä on karsittu rankalla kädellä. Pelattavaa riittää silti suurimpien Euroopan liigojen ja cupien muodossa, ja myös maajoukkueet ovat mukana.

Ehdottomasti hauskinta puuhaa on kustomoidun seurajoukkueensa luotsaaminen Euroopan huipulle turnauksia voittamalla. Myös pelaajat kehittyvät voittojen myötä, ja turnauksiin osallistuu mielellään saadakseen alun surkimuksensa kehitettyä hieman kyvykkäämmiksi. Syytä tähän onkin, sillä kustomoidun joukkueen pelaajat ovat alussa niin surkeita, että pelaaminen niillä on silkkaa tuskaa.

Alussa lukemattomat hävityt ottelut ovat aiheuttaa ankaria raivokohtauksia, mutta harjoittelun myötä pelaajat alkavat nopeatempoisessa pelissä totella ohjaimen käskyjä paremmin ja paremmin. Syöttöpelillä homma sutjaantuu, mutta harjoittelua se vaatii: pelissä ei ole käytössä minkäänlaista tutkaa, joten kuvan ulkopuolella olevien pelaajien juoksulinjat ja pelipaikat pitää muistaa ulkoa.

Sensible Soccer toimii arcadefutiksena hyvin. Se keskittyy taktiikoiden sijaan vauhtiin, ja etenkin tovereita vastaan pelatessa se tuo hymyn suupieliin. Ja sehän on tärkeintä – Pro Evolution Soccer pitää futissimulaatioiden sarjaa vahvasti hallussaan, mutta Sensible onkin välipalafutista, nopeatempoista arcadekohlausta, joka on kuin tehty pikasessioihin MM-kisaotteluiden puoliajalle.

Electronic Arts, Sensiblen oppipoika

Harva tuskin tajuaa, että Sensible Soccer teki jatko-osien jatko-osien jatko-osia jo ennen Electronic Artsin ”päivityspelejä”. Alkuperäinen Sensible Soccer julkaistiin vuonna 1992 Sensible Gamesin toimesta. Peli on kulttikamaa, ja sitä seurasi Sensible Soccer 92/93, jota taas seurasi Sensible World of Soccer kaksi vuotta myöhemmin.

Riemu ei tähän loppunut: SWOS 95/96 ilmestyi vuonna 1995. Tämän jälkeenkin on ilmestynyt peräti seitsemän (!) erilaista ja eritasoista Sensible Soccer -versiota – näistä toiseksi viimeinen puhelimeen ladattavana java-versiona. Yhteensä Sensible Soccereita on ilmestynyt kokonaista 11 kappaletta.

7/10
Lisää luettavaa