Traumaattinen sotakokemus
Verdun on hyvin erikoinen peli. Se on ensimmäisen maailmansodan tiimiräiskintäpeli, joka ei voisi tarjota paljon erilaisempaa kokemusta Battlefield 1:een verrattuna. Siinä missä jälkimmäinen on rempseää popcorn-räimettä, Verdun yrittää olla realistinen sotakokemus.
Kartat ovat suuria, pelissä on yhtä aikaa 32 pelaajaa, ja mukana on todella erikoisia ideoita, jotka pyrkivät mallintamaan ensimmäisen maailmansodan köydenvetohenkistä juoksuhautasotaa. Molemmat tiimit esimerkiksi vuorotellen hyökkäävät ja puolustavat yhden pelin sisällä. Tällöin pelaajien pitää joko edetä määrätyn rintamalinjan mukana tai puolustaa omissa juoksuhaudoissaan, tai muuten heidät teloitetaan rintamakarkureina.
Ensimmäisen maailmansodan erikoisuuksia rytmitetään suorituksista jaettavilla kokemuspisteillä, pelaajien jakamisella ryhmiin sekä sitä kautta toteutettavalla käskyhierarkialla, erilaisilla varustepaketeilla ja niin edelleen. Modernin räiskintäpelin vaatimukset siis täyttyvät, ja pc:llä pelattuna Verdun voisikin olla piristävä kokemus. Valitettavasti PlayStation 4 -versio kärsii kuitenkin lukuisista ongelmista.
”Jos Verdun toimisi, se voisi hyvinkin ansaita paikkansa auringossa, sillä se on todellakin erilainen kilpailijoihinsa nähden.”
Näistä ensimmäinen ja ehkä suurin on se, että peliä ei tunnu pelaavan kukaan. Peliseuran löytäminen on työn ja tuskan takana, ja oli ihan rutiininomaista, että 32 pelaajan matsissa oli yhteensä vain noin tusina pelaajaa, joskus vähemmänkin. Tämä vesittää heti sotakokemuksen. Siitä ei voi tietenkään suoranaisesti Verdunia syyttää, mutta teknisistä ongelmista sen sijaan voi. Pelillä on tapana tökkiä ja pätkiä, mikä on hieman yllättävää, sillä graafisesti se ei todellakaan ole erityisen vakuuttava tai vaativa paketti.
On myös äärimmäisen turhauttavaa yrittää tähtäillä pelin kiikkerillä aseilla horisontissa liikkuvaa kärpäsenkakan kokoista pelaajaa, kun ruudunpäivitysnopeus jojottaa ylös ja alas. Ja hups, sitten tulikin jo laaki otsaan joltain ampujalta, jota ei koskaan ehtinyt edes nähdä.
Heitetään mukaan vielä konsoleilla harvinainen, mutta aina yhtä piristävä viimeinen silaus: kaatumiset. Useamman kerran lyhyen testijakson aikana Verdun vain yksinkertaisesti jumitti koko konsolini tai kaatui PlayStation 4:n päävalikkoon.
Ongelmien lopputuloksena on peli, joka ei ole lähelläkään sitä kokemusta, jota se olisi voinut olla ja jota se ehkä pc:llä olisikin. Jos Verdun toimisi, se voisi hyvinkin ansaita paikkansa auringossa, sillä se on todellakin erilainen kilpailijoihinsa nähden. Nyt en voi suositella sitä edes innokkaimmille aiheen tai genren ystäville, sillä nautinnon edessä on aivan liian paljon esteitä. Kiertäkää kaukaa.
4/10
Verdun yrittää paljon ja uskaltaa rohkeasti olla oma itsensä, mutta valitettavasti konsoliversio on teknisesti täysi raakile ja myös kärsii pahasta pelaajapulasta.
Miikka Lehtonen