Ruotsalaisen GRIN-studion muutaman vuoden takainen Bionic Commando Rearmed oli erinomainen käännös Nintendon 8-bittisen konsolin klassikkopelistä. GRINin mentyä konkurssiin vuonna 2009 siirtyi jatko-osan tekeminen niin ikään ruotsalaisen Fatsharkin harteille, ja lopputulos on kaukana edeltäjistään.

Yksi alkuperäisen Rearmedin suurimmista vahvuuksista oli uskollisuus lähdemateriaalille. Kentät olivat pelin loppuvaiheita lukuun ottamatta lähinnä ulkoasunsa puolesta päivitettyjä versioita vuoden 1988 Bionic Commandon vastaavista, ja kokonaan uuteen uskoon oli laitettu vain aseistus ja pomotaistelut, molemmat täysin ansaitusti. Rearmed 2 taas sortuu korjaamaan vähän kaikkea, vaikka oikeastaan mikään ei ollut rikki.

Pelin ohjaus on pistetty uuteen uskoon, ja pelihahmo Spencer voi nyt myös hyppiä. Erinomaisesti toimineen kiipeilykoukun toimintaan on kajottu ihan turhaan, ja vaikka uusi järjestelmä mahdollistaa tarkemmat loikat, sivuoireena aiheutuvat tahattomat surmanhypyt ovat todella rasittavia. Toiminnan uudistaminen on mennyt muutenkin metsään, sillä suurin osa pelin aseista on käytännöllisiä vain pulmanratkaisukohdissa, ja vihollisetkin ovat lähes poikkeuksetta umpitylsiä nössöjä.

Rearmed 2:n kenttäsuunnittelulla ei ole lähdemateriaalin suomaa etua, ja iso osa kentistä tuntuukin kovin tylsiltä. Alueisiin on hakemalla haettu monipuolisuutta, ja vaikka muutamia valonpilkahduksia seasta löytyykin, on kokonaisuus varsin ankea. Alueille on piilotettu päivityksiä Spencerin aseisiin ja kykyihin, mutta salaisuuksien penkominen tuntuu turhalta, kun käyttökelpoisimmat päivitykset – kranaatinheitin ja terveyden palauttaja – löytyvät helposti ensimmäisestä kentästä.

Rearmed 2 sisältää paljon edeltäjiensä suosioon johtaneita elementtejä, mutta peli-ilo on hukattu lähes kokonaan. Kun ensimmäinenkin läpipeluukerta tuntuu puuduttavalta, on peliä vaikeaa suositella edes Bionic Commando faneille. Muiden taas kannattaa iskeä näppinsä ensimmäiseen Rearmediin tai aitoon ja alkuperäiseen klassikkoon.

5/10
Lisää luettavaa