Castlevania-sarjalla on omat hairahduksensa. Castlevania Judgmentin nujakoinnin ja Castlevania: The Arcaden simuloidun ruoskinnan tunnistaa Castlevaniaksi oikeastaan vain nimen avulla. Sarjan uusin tulokas, Livestä ladattava Castlevania: Harmony of Despair taas kunnioittaa esi-isiään pikselintarkasti, mutta heittää pelattavuuden tehosekoittimeen.
Castlevania: HD näyttää, kuulostaa ja tuntuu kaksiulotteiselta Castlevanialta, mutta on oikeasti silkkaa toimintaa. Mukana ei ole salareittejä eikä uusien ominaisuuksien mahdollistamaa tutkimusmatkailun riemua. Kukin pelin kuudesta kentästä on alusta alkaen kokonaan pelaajan nähtävissä ja tarkoituksena on yksinkertaisesti päästä löysän aikarajan puitteissa kentän pomon luo – joko ottamaan tai antamaan köniin. Pomoissa on sentään mukavasti vaihtelua, osan livistäessä karkuun ympäri linnaa, osan vain ollessa yksinkertaisesti valtavia. Pelihahmo on valittavissa viiden Castlevania-päähahmon joukosta, joista kukin on säilyttänyt erityisominaisuutensa siirtyessään tähän peliin.
Suoritusperusteisen luonteensa vuoksi peli vanhenee yksinpelattuna todella nopeasti. Pääpaino onkin Castlevania-sarjan muhkeimmassa moninpelissä, kuudella pelaajalla pelattuna. Varsinainen vuorovaikutus on kuitenkin vähissä, sillä hahmot eivät voi vaikuttaa toisiinsa mitenkään ja useimmat pelaajat eivät moisesta välitäkään. Peruspelaajan tyypillinen pelisessio koostuu vartin harhailusta tyhjillä käytävillä enemmän pelanneiden kanssapelaajien juostessa linnan läpi, ja nämä hoitavat myös leijonanosan pomon peittoamisesta. Samantasoisen peliseuran etsiminen olisi tarpeellinen parannus, mutta toisaalta myös vaikea toteuttaa, sillä pelaajat eroavat toisistaan vain keräämiensä aseiden ja varusteiden avulla. Kokemustasojen pois jättäminen on liki rikollinen virhe tämänkaltaisessa, vahvasti itseään toistavassa pelissä. Kokemustasot olisivat myös olleet hyvä tapa erotella pelaajia Survival-pelimuodossa, jossa taistellaan muita ihmisiä vastaan, mutta kukaan ei tunnu ikinä pelaavan kyseistä pelimuotoa.
Castlevania: HD on hauska piristys pelisarjan kaavoihin, mutta pelin ominaisuuksien hienosäätö ja lisäsisältö eivät olisi olleet pahitteeksi.