Contra-sarja ei montaa syrjähyppyä ole tehnyt. Katseluperspektiivi on toisinaan hieman vaihdellut, mutta kova meininki ei koskaan. Täysin uusi osa sarjassa, ReBirth, tykittää myös yhtä lujaa kuin alkuperäiset, aina tunnettujen musiikkiteemojen hyperaktiivisista sovituksista lähtien.
Graafisesti ReBirth ottaa mallia Mega Man 9:stä, tosin Contra palaa NESin sijasta SNESin tunnelmiin. On piristävää kokea ihka uusi peli, joka tietää, mistä tulee, eikä turhaan yritä muuttaa ulkomuotoaan.
Contra-veteraanit ovat varmasti kotonaan oikeasti vaikealla Hard-vaikeustasolla, mutta yleisesti ottaen ReBirth on Contrista kenties helpoin. Tästä kuuluu kiitos krediittien puutteelle, eli kun elämät kuluvat loppuun, voi aloittaa heti uudestaan, useimmiten ilman hampaita kiristäviä taka-askelia. Siksi peli jää viidellä kentällään valitettavan lyhyeksi, vaikka läpimenot palkitaankin uusilla pelattavilla hahmoilla.
Kompromissista olisi käynyt joko ankarampi jatkomahdollisuus tai enemmän kenttiä, mutta nyt hyvä peli jättää haluamaan turhan paljon lisää.