Konsolien verkkopelikaupoissa ei juurikaan olla kunnollisia toimintaroolipelejä nähty. Syy on tietysti erittäin yksinkertainen. Kenttäsuunnittelu, hahmonkehitys ja esimerkiksi tarinan roolihenkilöitä varten tehdyn dialogin määrä ovat kaikki niin aikaavievää ja kallista puuhaa, että valmiista tuotteesta halutaan myös kunnon hinta. Lisäksi me pelaajat olemme tottuneet useiden kymmenien pelituntien mittaisiin eeppisiin tarinoihin, joten huomattavasti lyhytkestoisemmat roolipelit tuntuvat meistä ajatuksenakin vierailta, jopa lievältä vedätykseltä.
Ron Gilbert tunnetaan parhaiten LucasArtsin entisenä pelisuunnittelijana ja tuottaja, jonka kädenjälki näkyy muun muassa sellaisissa superjymyklassikoissa kuin Maniac Mansion ja Monkey Island –pelisarjan kaksi ensimmäistä ja parasta osaa. DeathSpank puolestaan on Gilbertin uusin luomus, jonka hän on nikkaroinut HotHead Gamesin leivissä. Huumorilla ryyditetty DeathSpank tapailee toimintaroolipelien peruselkeitä, kuten pikkukivaa hahmonkehittelyä, Diablo-henkistä vihollislaumojen kurmottamista peliohjaimen muutamaa nappia hakkaamalla, varusteiden päivittämistä ja ajoittaista jutustelua, jonka ansiosta avautuu yhä uusia lahtaustehtäviä.
DeathSpankilla on toki omat hetkensä, mutta niitä löytyy valitettavasti vain sieltä ja täältä. Suurta harmistusta aiheuttaa se, että peli pysyy noin kymmenen tunnin kestonsa ajan täsmälleen samanlaisena. Tehtävätyyppejäkään ei ole kuin kaksi, ja loppujen lopuksi nekin ovat sitä yhtä ja samaa eli vihollisten läiskimistä. Pelaaja yhytetään tehtävän aluksi tappamaan joku tietty vihollinen tai etsimään kadonnut esine, jonka saamiseksi täytyy – yllätys, yllätys – tappaa joku tietty vihollinen. Tämän jälkeen puujalkahuumorilla kyllästetty seikkailureissu jatkuu taas seuraavan hirviön kimppuun. Vatsanpohjassa tuntuvaa hersyvää naurua ei pelin vitseistä saa tekemälläkään. Silloin tällöin mieleen hiipiikin ilkeä ajatus siitä, että huumorilla yritetään itse asiassa vain peitellä omaperäisen sisällön ja koukuttavan toiminnan räikeää täydellistä puuttumista.
Hahmonkehitys onnistuu kaikessa yksinkertaisuudessaan. Kun taso nousee, pelaaja valitsee pelikortin, joista yksi lisää esimerkiksi kestävyyttä ja toinen taas saa DeathSpank-hahmon tekemään enemmän vauriota. Haarniskoja, aseita ja kaikenlaista rihkamaa löytyy myös todella huima määrä, mutta niiden vaikutus pelityyliin jää kuitenkin vähäiseksi. ”Erikoisuutena” on lyöntien ketjutuksista täyttyvä mittari, joka antaa pelaajalle mahdollisuuden jysäyttää vihollisia erikoishyökkäyksellä. Isoista puutteistaan huolimatta DeathSpank puolustaa paikkaansa varsin veikeänä ajantappopelaamisena, joka on parasta pieninä annoksina muun viihteen välissä.