Alkuperäisessä Echochromessa kuvakulmaa kääntelemällä piiloteltiin esimerkiksi kuilut seinien ja palkkien taakse. Jos kuilu oli piilotettu, sitä ei ollut olemassakaan ja näin ollen sinne ei voinut myöskään tippua.
Echochrome II:ssa perusidea on tallella – rataa käännellään niin, että sillä kulkeva pelihahmo pääsee turvallisesti alusta loppuun. Tällä kertaa hahmo liikkuu varjojen päällä. Niitä muutetaan Move-ohjaimella, joka toimii pelissä taskulamppuna. Idea on yksinkertainen, mutta haastetta tuo jatkuvasti nouseva vaikeustaso. Päätään joutuu käyttämään – esimerkiksi pallon varjo yhdistettynä lattialla olevaan varjoon on trampoliini.
Yksinkertainen pelattavuus, minimalistinen ulkoasu ja tyylikäs musiikki luovat rentouttavan kokonaisuuden. Moven käyttö on intuitiivista ja mukavan erilaista, vaikka ruudulla liike onkin aavistuksen liian hidas.
Pelissä on perinteisen lisäksi kaksi pelimuotoa – echo, jossa ohjataan hahmo toisten tasossa olevien hahmojen luo ja paint, jossa ohjataan useampaa hahmoa maalaamaan tasoja. Useimmat pelin tasoista on pelattavissa heti alusta lähtien, ja mikäli yksi aiheuttaa ylitsepääsemättömiä vaikeuksia, on helppoa siirtyä seuraavaan.
Tasoja on yli 100, mutta niitä voi tehdä itse lisää. Kolmiulotteisessa Create-tilassa luodaan tasot, joiden varjot heijastuvat seinään. Uusia osia saa yksinpelin kenttiä läpäisemällä. Itse tehdyt kentät voi taasen jakaa muille PlayStation Networkin kautta.
Täydellisyyden tavoittelijoille tiedoksi, että hahmon kenttäjuoksun voi tallentaa suoraan YouTubeen. Echochrome II on ehdottomasti yksi mielenkiintoisimmista Move-peleistä, joka todella hyödyntää liikkeentunnistuksen koko potentiaalin. Se voi kuitenkin pienempänä kokemuksena helposti jäädä unholaan, joten kannattaa takoa, kun rauta on vielä kuumaa.