Retroilmeellä- ja pelattavuudella höystetty Mega Man 9 oli hieno veto jo pitkään identiteettikriisistä kärsineelle klassikkosarjalle. Se muistutti ajoista, jolloin pelit olivat pelejä eivätkä valmiiksi pilkottua ja kultalusikalla syötettyä läpijuoksuja. Kuinka monelle tuli yllätyksenä, ettei Capcom malttanut olla uusimatta tätä kulttuuritekoaan?
Nostattipa Mega Man 9:n vaikeustaso pelaajien hiuksia tai ei, uunituore Mega Man 10 pelaa asian suhteen varman päälle. Jo perusvaikeustasoa on laskettu nokareen verran edeltäjästään, minkä lisäksi peliin on ujutettu sekä Easy- että Hard-moodit. Easy tarjoaa nopeaa läpihuutoviihdettä, jossa pelaajia suojellaan pahimmilta äkkikuolemilta uusilla tasanteilla ja entistä kestävämmillä pääsankareilla. Lisäksi viholliset vahingoittuvat helpommin ja sarjan veteraanit tuhoavat kenttien lopussa odottavat robottimestarit vaivatta vakioaseistuksella.
Kuten kuvitella saattaa, suorastaan sadistinen Hard-taso on suunniteltu niille hurjapäille, jotka ovat pelanneet läpi sarjan kaikki yhdeksän osaa ja lukuiset muut sivupelit vahingoittumatta kertaakaan. Toisin sanoen Mega Man 10 kattaa kaikki osa-alueet tarjoamalla juuri sellaisen haasteen kuin omat pelitaidot sallivat, mikä on ehdottomasti tervetullut lisäys. Muutoin Mega Man 10 on tuttua 2d-laatua alusta loppuun asti, vaikka kenttäsuunnittelussa ja 8-bittisissä musiikkivalinnoissa peli ei tunnu yhtä hiotulta kuin Mega Man 9. Myös robottimestareilta saatavien aseiden tasapainossa on hieman toivomisen varaan, sillä erikoisaseet eivät sovellu kovinkaan useisiin pelitilanteisiin. Onneksi perusaseistuksella pötkii pitkälle.
Tällä kertaa kahdeksan robottimestarin perään ei lähdetä pelkästään sinisenä robottina, vaan vaihtoehtona on myös Proto Manin saappaisiin astuminen. Siinä missä Mega Man pystyy liikkumaan, hyppimään ja ampumaan, Proto Man edustaa sarjan myöhempien osien liikevalikoimaa liukumisilla ja ladattavilla aseilla. Erot ovat omalla tavallaan merkittäviä, joten peliä pelaavat saavat erinomaisen syyn pelata pelin useammankin kerran läpi.
Mega Man 10 ei ehkä tunnu yhtä virkistävältä kokemukselta kuin edeltäjänsä, mutta se on silti viihdyttävä ja onnistunut retropläjäys vanhojen hyvien aikojen perään haikaileville pelaajille.