En liene ainoa, joka on jäänyt suu ammollaan ja silmät pyöreänä ihmettelemään verkossa pyöriviä Muscle March -trailereita. Tanakasti jonossa kipittävät muskelikasat edustavat sitä happoisinta mahdollista japanilaishuumoria, joka aiheuttaa joko remakoita naurunpurskahduksia tai huoneen täydeltä hämmentynyttä hiljaisuutta. Koko peliä voisi kutsua yhdeksi suureksi vitsiksi, joka testaa oman huumorin rajoja.
Muscle Marchin idea pähkinänkuoressa on napata muskelikasojen rakkaita proteiinipurkkeja vaanivat pitkäkyntiset. Joukko jahtaa raiteilla seinien läpi rynnistäviä varkaita, jotka poseeraat innokkaasti ennen seinään törmäämistä. Pelaajan on toistettava poseeraus perässä nostamalla Wiimotea ja Nunchukia osoitetulla tavalla, jotta hän pääsisi jatkamaan matkaa seinään jääneestä aukosta kuin Reikä seinässä -ohjelmassa konsanaan. Kun muut kanssakiinniottajat luiskahtavat yksi toisensa jälkeen sopivasti sijoiteltuihin banaankuoriin, jää konnan nappaaminen yksin pelaajan tehtäväksi. Tällöin pelaajan on ravistettava ohjaimia vimmatusti, jolloin välimatka umpeutuu. Ja siinä se.
Ajojahdista tekee entistä oudomman hyperaktiivinen musiikki, taustalla keikistelevät hahmot ja suorastaan rivakka tahti. On lähes mahdotonta uskoa kaikkea ruudulla näkemäänsä. Koko jujun yksinkertaisuus voisi melkein olla nerokasta, ellei Muscle March kärsisi jonkinasteisista tarkkuusongelmista liikkeentunnistuksessa. Vaikka ohjaimien asentoa vaihtaisi kuinka nopeasti, liikkeet välittyvät ruudulle pienellä viiveellä. Ainakin Muscle March tarjoaa hyvät naurut, jos ei muuta.