Ensinäkemältä Risk: Factions vaikuttaa aivan uudenlaiselta versiolta klassisesta lautapelistä. Peliä voi kuitenkin pelata sekä perinteisillä asetuksilla että uudistetulla Factionsilla, mutta kummassakin tapauksessa armeijana ei häärää suinkaan 1800-luvun sotamiehet. Sarjakuvista napatuilta näyttävät värikkäät hahmot hyppivät silmille aivan toisella tavalla kuin tutut muoviset joukko-osastot, mikä ei ole kohteliaisuus.
Factions-versiossa paino on taktisella suunnittelulla. Uusien sääntöjen myötä pelaaja voi voittaa pelin valtaamalla esimerkiksi tietyt maanosat tai vihollisten pääkaupungit. Kartalla on myös kaupunkeja ja resursseja, joista pelaajat kilpailevat. Niiden avulla voi saada kipeästi kaivattuja lisäjoukkoja tai kykyjä, joihin lukeutuvat esimerkiksi ylimääräiset nopat taisteluihin.
Perusmekaniikka on perusteiltaan muuttumaton. Luodaan valtava armeija, hyökätään vihollisen alueelle ja heitetään noppaa. Silmäluvun suuruus määrää sen, kumpi taistelun voittaa. Siinä vaiheessa kyse on lähinnä tuurista, mikä tuntuu, näkyy ja tietysti kuuluu erityisesti klassisilla säännöillä. Pahinta on se, että tekoäly ei tunnu osaavan taktikoida lainkaan, vaan tyytyy puolustamaan passiivisesti.
Yksinpeli on lyhyt ja helppo – läpipeluu hoituu parissa tunnissa. Moninpeli on Riskin suola, jota ilman se olisi täysin turha hankinta. Valitettavasti useat pelaajat heittävät pyyhkeen kehään. Kun pelejä ei pysty pelaamaan loppuun, kokemuksesta jää väistämättä paha maku suuhun.