Verkkorintama: Shadow Complex

Kun Chair Entertainmentin Shadow Complex esiteltiin kesän E3-messuilla, pidin sitä tylsän näköisenä rymistelynä. Tyhmästä päästä kärsii koko ruumis. Shadow Complex perustuu Orson Scott Cardin Empire-romaaniin, mutta tarina näytetään eri näkökulmasta. Jason Fleming (äänenä Nolan ”Nathan Drake” North) on odottamaton sankari, joka ajautuu järisyttävän salajuonen keskiöön – vasemmistolaiset voimat murhaavat Yhdysvaltain varapresidentin ja uhkaavat aloittaa verisen sisällissodan. Salaliittolaiset kaappaavat valtavaa luolaa tutkimassa olleen Jasonin tyttöystävän Clairen. Hommasta tuli juuri henkilökohtaista. Alussa on vain mies ja taskulamppu, jolla valaista luolan pimeitä loukkoja. Lampulla myös näkee, mitä välineitä tarvitaan esimerkiksi löytyvän panssarioven tuhoamiseen – punaisena loistava ovi tuhoutuu vain ohjuksella, kun taas vihreä tarkoittaa kranaatteja. Pian Jason löytää kiipeilyvälineet ja pistoolin, jolloin liikkuminen ja taisteleminen helpottuvat. Silloin myös todella huomaa, kuinka tarkasti Jasonia voi ohjata – epäonnistuneet temput johtuvat vain pelaajasta, eivät huonosta pelattavuudesta. Uusilta alueilta löytää lisää tarvikkeita, jotka mahdollistavat taas uusien paikkojen tutkimisen. Shadow Complex ei piilottele sitä, että esikuvina ovat olleet Metroid– ja Castlevania-sarjat. Jason liikkuu kaksiulotteisesti, mutta peli on todellisuudessa täysin kolmiulotteinen. Taustalla oleva vihollinen saattaa ampua Jasonia, minkä vuoksi oikealla tatilla tähtääminen hoituu automaattisesti. Se ei aina toimi niin kuin pitäisi, mutta suurimman osan ajasta räiskiminen hoituu vaivatta. Erikoisimpia löytöjä ovat supernopea juoksu ja vaahtomuovi, jota sarjana ampumalla voi luoda omia reittejä ilmaan. Lopulta Jason on huippumoderni supersotilas, jonka edessä luhistuvat niin salaliittolaisten mahtavat helikopterit kuin vähäiset rivimiehetkin. Sitä ennen pelaaja on kuitenkin tehnyt rutkasti töitä. Harvan pelin lopussa kokee itseään niin palkituksi kuin Shadow Complexissa. Pelaaminen ei pääty ensimmäiseen seitsemän tuntia vievään läpipeluuseen. Addiktoivan pelattavuuden lisäksi houkuttimena uudemmalle kerralle ovat avaamatta jääneet salaisuudet. Ehkä haluat nousta taitotasolle viisikymmentä – voit jatkaa siltä tasolta mihin jäit – ja saada saavutuksen, tai kenties haluat vain nostaa sijoitustasi ranking-listalla. Tekemistä piisaa, kun tarjolla on myös liuta erillisiä haastetehtäviä. Shadow Complex luo aivan uudet standardit ladattavien pelien tuotantoarvoille. Unreal-pelimoottori suoltaa toinen toistaan upeampia maisemia, ääninäyttely on huipputasoa ja sarjakuvataiteilija Peter Davidin kynäilemä juoni pitää pelaajan otteessaan. Vain hahmot näyttävät läheltä hieman epäluonnollisilta. Tarina jättää oven auki jatko-osalle, joka nousi juuri yhdeksi eniten odottamistani peleistä – Jasonin työ on vasta alkanut. En olisi koskaan uskonut kirjoittavani tätä, mutta Shadow Complex on yksi Xbox 360:n parhaista ja mieleenpainuvimmista peleistä, joka koukuttaa ja palkitsee tutkijansa ruhtinaallisesti. Sitä tullaan kenties muistelemaan tapauksena, joka löi ladattavat pelit lopullisesti läpi.