Shankilla ei mene hyvin. Murhanhimoiset meksikaanit ovat tappaneet hänen tyttöystävänsä ja jättäneet miehen kuolemaan. Ainoa looginen liike on luonnollisesti mahdollisimman hurmeinen kosto.
Työkaluina toimivat veitset, moottorisaha sekä muutama muu mielikuvituksellinen ase. Niillä varustautuneena Shank juoksee, potkii, hakkaa ja ampuu tiensä vihollistensa läpi noin neljän tunnin pläjäyksessä, josta ei ainakaan verta puutu.
Pohjimmiltaan Shank on sivuttain vierivä tasoloikka Double Dragonin hengessä. Shank etenee huoneesta toiseen hoidellen vihollisia ja kulkien kohti vääjäämätöntä pomotaistelua tason lopussa. Viholliset ovat enimmäkseen toistensa klooneja, eikä vaihtelua hahmomallinnuksessa juuri nähdä.
Itse toiminta on hurmehenkistä ja nopeatempoista. Shank osaa lukuisia erilaisia komboja, jotka lähtevät yhdistelemällä tai pelkästään hakkaamalla nappeja umpimähkään. Vaikka toiminta on tyydyttävää, ohjausjärjestelmä ei ole. Se pilaa suurimman osan pelistä rekisteröimällä vain joka toisen painalluksen, jos sitäkään. Kymmenen vihollisen vilistäessä ruudulla taistelun näpeissä pito on enää teoriaa. Yleisin tapa on hakata kaikkia nappeja – ja toivoa parasta.
Aivan toivoton peli ei silti ole. Visuaalinen anti on tarkkaan harkittu ja tarinaan sopiva. Sarjakuvaväkivalta on vedetty paikoin täysin överiksi, eikä sitä voi katsoa hymyilemättä. Shank on tutustumisen arvoinen, jos on valmis kestämään sekavan ohjauksen ja repimään päästään muutaman hiuskarvan sen aiheuttamien äkkikuolemien takia.