Segan sininen maskotti Sonic on rämpinut vuosikausia keskinkertaisuuden suossa. Toinen toistaan eriskummallisimpien ja ala-arvoisimpien 3d-seikkailujen jälkeen Sonic Team on tullut järkiinsä ja palauttanut hahmon juurilleen. New Super Mario Brosin tapaan 3d-ilmeellä höystetty 2d-tasoloikka Sonic the Hedgehog 4: Episode I onkin paras yritys nostaa vauhtisiilin seikkailut kunnianpäiviensä tasolle.
Episodi-nimestään huolimatta kyseessä on perinteisen 2d-Sonicin mittainen tasoloikka. Mukana on neljä maailmaa, joissa kussakin on kolme tasoa sekä kohtaaminen arkkikonna Dr. Eggmanin kanssa. Klassisten edeltäjiensä parhaita piirteitä yhdistelevästä kenttäsuunnittelusta löytyy niin vauhtia, loikintaa kuin kevyitä pulmapaloja tempoa rauhoittamaan.
Tuttuun tapaan myös etenemisreittejä on useampia, mikä nostaa uudelleenpeluuarvoa ja tekee sekä aikaennätysten hiomisesta että bonus-kenttien metsästyksestä mieluisaa puuhaa. Näyttävän värikäs ilme ja sopivan retrohenkinen musiikki viimeistelevät nostalgiafiilikset.
Kentät osaavat olla myös armottomia, sillä tilanteet vaativat nopeita refleksejä ja tarkkuutta, mihin kontrollipuolen kompastelut eivät aina kykene. Ote vauhtisiiliin on mainio niin kauan kuin vauhti pysyy korkeana, mutta juoksun hyytyessä Sonic on harmittavan kankea.
Tilannetta tasoitetaan jonkin verran 3d-osista tutulla ilmasyöksyllä, joka kohdistuu automaattisesti vihollisia ja hyppyjousia kohti. Liikkeen käyttö vie oman harjoitteluaikansa, sillä automaattikohdistus ei ikävä kyllä pysy aina vauhdissa mukana.
Sonic the Hedgehog 4 on parhaimmillaan vanhan ajan Sonic-huumaa ja pahimmillaan raivostuttavan pikkutarkkaa hyppelynäpertelyä. Toisin sanoen ehta Sonic-peli vanhojen hyviä aikojen haikailijoille.