PlayStation Networkille täytyy antaa tunnustusta siitä, että se sisältää kevyesti kaikkein omaperäisimmät pikkupelit, mitä konsoleiden nettipalveluihin tulee. PSN:n pelivalikoima on myös laadullisesti korkea. Trashpanic sopii PSN:ään siis loistavasti.
Ensisilmäykseltä Trashpanic näyttää erehdyttävästi Tetrikseltä. Siinä tiputetaan tavaraa ylhäältä alas ja koetetaan saada roskakoriin mahdollisimman paljon jätettä. Osa roskista on painavampaa, osa kevyempää, toiset helposti särkyvää ja toiset hajoamattomia. Rikkomalla pudotettavia roskia ne mahtuvat pienempään tilaan, mutta joskus roskiin putoaa myös jotain, mikä ei saa rikkoutua, vaan mitä pitää suojata.
Pyyhekumit, autonrenkaat, kalat ja muu pehmeä jäte on ongelmallista. Ne eivät rikkoudu, mutta jäävät helposti pehmentämään ja suojaamaan rikkoutuvia esineitä. Vaikka roskiksessa oleva hehkulamppu onkin helppo hajotettava, ei se rikkoudu millään, jos iskuja on pehmentämässä pari pyyhekumia.
Pelaajan edettyä pelissä myös roskikset muuttuvat suuremmiksi, jolloin niihin dumpataan pikkuroskan sijaan kellotorneja, pihakeinuja ja vastaavia vähän isomman luokan jätteitä. Myöhemmillä tasoilla roskikseen voi heittää myös esimerkiksi paperia ja tulitikun, joka sytyttää kaiken tuleen. Tulen voi sammuttaa vaikkapa pudottamalla vessanpöntön sen päälle, jolloin pöntöstä valuva vesi voittaa tulen. Näillä eväillä Trashpanicista saadaankin täysiverinen pulmapeli.
Trashpanicin ainoa synti on sen vaikeus. Jo ensimmäisen kentän läpäisy tuottaa vaikeuksia, joten jos hermot tuntuvat kiristyvän peleissä, Trashpanic kannattaa jättää rauhaan. Muutoin se on hyvin addiktoivaa ajanvietettä. Roskiksen täyttämisessä on jotain vetoavaa, vaikka se vähän oudolta kuulostaakin.