Tämä arvostelu on julkaistu alkujaan Pelaaja-lehden joulukuun numerossa 240. Tuoreimpien arvostelujen tasalla pysyt tilaamalla lehden täältä!
Historian ruotsalaisin strategiapeli
Strategiapelit pyörivät yleensä muutamien teemojen ympärillä. Ensin haalitaan kaikki resurssit, sitten tapetaan kaikki naapurit ja valloitetaan eloonjääneet. Paradox Interactiven tuore Victoria 3 on eri maata, sillä se on ehkä pelihistorian ruotsalaisin strategiapeli.
Victoria 3:n tarkoituksena ei ole valloittaa mitään, paitsi ehkä kansalaisten sydämet, sillä se ei ole peli valloituksista, sodista tai armottomasta kilpailusta. Sen äärimmäisenä tavoitteena on ottaa kaikki irti sadan vuoden aikapätkästä ja korottaa maansa kansalaisten elämänlaatua sen aikana mahdollisimman paljon. Tuloksena on mukavan erilainen ja kiehtova pelikokemus, joka ei kuitenkaan ole täysin ongelmaton.
Crusader Kingsien ja aiempien Victoria-pelien hengessä pelaaja voi hypätä minkä tahansa vuonna 1836 olemassa olleen valtion puikkoihin ja luovia sitten eteenpäin muutosten vuosisadan aikana. Kaikki maat koostuvat populaatioista, jotka tarkoittavat yhteen paikkaan ja sosioekonomiseen lokeroon sidottuja ihmisryhmiä, kuten vaikka eteläruotsalaisia työläisiä ja tehtaanomistajia.
Nämä määritteet tuovat mukanaan paljon kätkettyä painolastia. Ihmiset haluavat tehdä työtä, mikä tarkoittaa, että heille pitäisi olla tarjolla tilanteeseen sopivia työpaikkoja, jotka taas vaativat jos jonkinlaisia resursseja. Pelaajan tehtävänä on huolehtia siitä, että näitä resursseja ja työpaikkoja on tarjolla. Samalla pitää myös hitaasti yrittää ohjata yhteiskunnan kehitystä parempaan suuntaan.
Tämä on helpommin sanottu kuin tehty, sillä kaikki riippuu kaikesta, eikä oikoteitä onneen ole. Pelaaja ei ole mikään kaikkivaltias, vaan joutuu operoimaan erilaisten poliittisten ryhmittymien täyttämässä maailmassa. Kun yritin itse säätää lakeja, jotka toisivat lapset kaivoksista ja tehtaista koulun penkille, valtavan vaikutusvaltaiset tehtaanomistajat aloittivat välittömästi riehumisen, joka ei sitten laantunutkaan aivan hetkeen.
Abstraktion taso on saatu kohdalleen. Pelaajan ei tarvitse pitää kirjaa resurssien kulutuksesta tai tarjonnasta millään rautamalmikilon tasolla, vaan enemmänkin yleisen saatavuuden ja kulutuksen sekä niiden määrittämän hintatason tasolla. Rautamalmia tarvitaan paljon enemmän kuin sitä on saatavilla, joten hinnat nousevat ja tehtaiden tuottavuus laskee. Solmitaan sopimus Preussin kanssa halvan malmin ostamisesta, jolloin hinnat laskevat ja tuottavuus paranee, mutta miten käy kotimaisten malmikaivosten?
Victoria 3 ei silti ole mikään nössöpeli, vaan sen pelaaminen on todella haastavaa. Valtakunnan hyvinvointiin vaikuttavia muuttujia on valtavasti, ja kokonaisuuksia on vaikea hahmottaa. Harjoitteluosio yrittää opettaa tärkeitä asioita, mutta käytännössä opettelu vaatii pelaajien luomien pitkien opetusvideoiden katselua ja wiki-sivustojen lukemista.
Nostan tiimille hattua siitä, että se on päättänyt tehdä erilaisen strategiapelin. Maailmassa on tilaa peleille, joissa sotiminen on vain pienessä sivuroolissa ja joissa voitetaan tekemällä maailmasta parempi paikka. Julkaisukunnossaan Victoria 3 on kuitenkin perinteiseen tyyliin hieman karu tapaus.
Bugeja riittää, ja osa niistä on sen verran ikäviä, että jouduin esimerkiksi aloittamaan 50 tunnin pelin alusta, koska koko Etelä-Suomen väestö muuttui yllättäen työttömäksi eikä enää ikinä työllistynyt. Oma pelikokemukseni oli enimmäkseen ongelmaton ja löytämäni bugit olivat enimmäkseen huvittavia tai harmittomia, mutta asia kannattaa pitää mielessä.
Lopulta Victoria 3 on hieman harmillisessa tilanteessa. Se on helppotajuisempi kuin sarjan aiemmat osat, mutta se on silti monimutkainen ja jää siten todennäköisesti sarjan fanien herkuksi. Jos idea kuitenkin kuulostaa kiehtovalta, kannattaa tutustua. Alku on hankala mutta ei mahdoton.