Viewtiful Joe -sarjan pelit ovat konsoleilla keränneet maineen huippulaadukkaina, mutta armottoman vaikeina mätkintäpeleinä. Sarja ei kuitenkaan ole kehittynyt juuri mihinkään, joten käännös Nintendon käsikonsolille tarjoaa pelisarjalle mahdollisuuden tuulettaa vanhaa kaavaa kunnolla.
Tuplasti hupia
Pelin juoni on sitä vanhaa tuttua settiä. Elokuvastudiolla sattuu ja tapahtuu jälleen kerran, joten Joen täytyy matkata läpi elokuva-aiheisten kenttien. Tällä kertaa vieraillaan muun muassa rankassa poliisielokuvassa, kaahailuleffassa ja kovasti Painajainen ennen joulua -elokuvaa muistuttavissa maisemissa.
Viewtiful Joe -pelit ovat aina olleet sarjakuvamaisen komeita. Pelit ovat käyttäneet mallikkaasti hyväkseen cel shading -grafiikkaa ja näyttävät parhaimmillaan kuin piirroselokuvilta. Laitteistorajoituksista johtuen Double Troubl e ei näytä aivan yhtä pehmeältä kuin sarjan aiemmat osat, mutta tyyli on sama.
Peli käyttää myös mallikkaasti hyödykseen DS:n kahta näyttöä. Itse peli pyörii kosketusnäytöllä ylemmän ruudun näyttäessä lähikuvaa pelin tapahtumista. Vaikka lähikuva on pääasiassa vain graafista pullistelua, sille löytyy myös pelillistä käyttöä.
Näppituntumalla
Peruspeli ei ole muuttunut miksikään. Peli skrollaa edelleen vasemmalta oikealle, ja Joe pieksee matkan aikana satoja robotteja käyttäen hyväkseen erikoistehosteitaan. Osa tempuista on entuudestaan tuttuja, mutta mukana on pari uuttakin kikkaa.
Aikaa voi edelleen hidastaa, kuten sarjan edellisissäkin osissa. Kyky on taistelussa se hyödyllisin, sillä sen avulla voi paitsi väistellä vihollisten hyökkäyksiä, myös iskeä tavallista kovempaa takaisin. Pomotaisteluissa hidastusta voi käyttää myös ohjusten ja muiden ammusten lyömiseen takaisin pomon päälle.
Uudet kyvyt hyödyntävät kosketusnäyttöä ja toimivat enemmän tai vähemmän luontevasti. Osaa kyvyistä tarvitaan ongelmien ratkomiseen, osaa taas taisteluissa. Ensimmäinen uusi kyky antaa pelaajan ravistella pelikenttää ja pudotella esineitä joko alas jonkin päältä tai vihollisten päälle.
Kosketusnäytön voi myös halkaista kahtia vaakatasossa, jolloin kaikki ruudun yläpuoliskossa oleva siirtyy vauhdilla halkaisusuuntaan. Kykyä käytetään pääasiassa ongelmien ratkomiseen, ja sillä voi esimerkiksi kaataa korkean laatikkopinon portaiksi tai siirtää vesiposteja tulipalojen alle.
Viimeisen kyvyn avulla ruutujen paikkaa voi vaihtaa, jolloin lähikuva siirtyy kosketusnäytölle. Tällöin pelaaja voi hipelöidä pienempiä yksityiskohtia, kuten katkaisimia. Lähikuva muuttaa myös Joen tavallista voimakkaammaksi, kuten edellisten osien lähikuva-kykykin.
Kyvyt toimivat pääasiassa mallikkaasti, joskin kosketuskynän hypistely tiukan taistelun keskellä tuntuu loppuun saakka oudolta. Onneksi sormi toimii mallikkaasti korvikkeena.
Aivojumppaa
Aiemmissa sarjan peleissä pääpaino on ollut pelkällä turpasaunalla. Double Trouble uudistaa hieman kaavaa ja painottaa entistä enemmän ongelmien ratkontaa. Taistelua riittää edelleen mukavasti, mutta nyt joutuu edetäkseen myös itse avaamaan uusia reittejä ja käyttämään aivosolujaan. Mistään pulmapelistä ei ole kyse, mutta vaihtelu virkistää silti.
Viewtiful Joe: Double Trouble lunastaa odotukset. Se uudistaa mukavasti jo hieman väsyneen oloista pelisarjaa, mutta tarjoaa silti meille sarjan faneille sitä tuttua herkkua. Myös vaikeustasoa on viilattu inhimillisemmäksi, eikä peli aiheuta enää spontaania hiustenlähtöä. Erittäin tervetullut lisä Nintendo DS:n vähälukuisten toimintapelien joukkoon.