Viking: Battle for Asgard

Osapuolten vastakkaisuus on kuin mustavalkoisesta sarjakuvasta.

2.10.2011 16:07

Total War -strategioistaan tunnettu Creative Assembly kokeili taannoin siipiään toimintapelien saralla Spartan: Total Warriorilla. Peli paketoi kreikkalaista mytologiaa visuaalisesti näyttävään ja maittavaan toimintapakettiin. Nyt myös viikinkien arkipäivää kuvaillaan historiankirjoista poikkeavalla tavalla.

Creativen etäisen historialliset toimintaseikkailut joutuvat taistelemaan paljon kilpaillummilla kentille kuin sen historialliset strategiat, jotka hallitsevat omaa lajityyppiään. Kun vastassa on God of Warin kaltaisia eepoksia, ei haastetta kannata heittää millään puolivillaisella tekeleellä.

Viking onkin kovan paikan edessä, ja se herättää pelaamisen mittaan hyvin ristiriitaisia tunteita. Ensimmäiset 10 minuuttia kuluivat päätä pudistellessa. Rutiininomainen tappeluseikkailu ei säväyttänyt. Sitten kasvoille nousi hämmentynyt hymy ja virnistys. Verta. Irtopäitä. Katkeilevia ruumiinjäseniä. Verisuihkuja. Kaikkea, mitä kasvava aikuinen tarvitsee. Äkkiä meininki maistui jopa riettaan hyvältä.

Viking ei kuitenkaan osaa ottaa pelaajaansa täysillä tai pitää tätä tyytyväisenä koko aikaa. Onneksi tarjolla on sentään viihdettä ja massiivisia muskeleita.

Pelastakaa maa ja taivas

Taustatarina on ihanaa kioskihuttua. Viikinkijumalien välit ovat menneet poikki pahemman kerran, koska Odin potkaisi jumalatar Helin pois Asgardista, jumalten valtakunnasta. Hel ei niellyt häpeäänsä vaan pisti ryminät pystyyn ihmisten maailmassa. Hel vyöryy demoniarmeijoineen pitkin maita ja mantuja, vangitsee kunnon viikinkejä ja yrittää kostaa muille jumalille ottamalla vallan maan päällä.

Helin aikeet yrittää estää Freya, rakkauden ja sodan jumalatar. Ihanainen Freya valitsee maan päältä nuoren ja kapaloiästä saakka bodanneen sankarin nimeltään Skarin, jonka tehtävä on koota armeija ja nujertaa Helin synkeät joukot.

Eri osapuolten vastakkaisuus on kuin mustavalkoisesta sarjakuvasta. Kunnon viikinkien hallitsemilla alueilla paistaa aurinko. Linnut laulavat ja päivä porottaa. Helin demonien alueella on sen sijaan ainainen yö, synkeys ja usein vielä myrskykin. Kirotut täytyy nujertaa, jotta lampaat voisivat laiduntaa rauhassa.

Lights, camera, action

Moni asia on kohdallaan. Tehtävät ovat paljolti kiitämistä yhdestä paikasta toiseen erilaisten tavoitteiden perässä. Useimmiten pelaajan täytyy hakea jollekulle tavaraa, nujertaa pahisporukka tai vapauttaa vangittuja viikinkejä. Edestakainen ravaus ei suuremmin häiritse, sillä pelimaailma on ripoteltu täyteen teleportteja, joiden välillä voi sinkoilla valonnopeudella, kunhan ne ensin löytää. Näin samoja kinttupolkuja ei tarvitse talsia jatkuvasti.

Ilman teleportteja ravaamista riittäisi, sillä pelimaailma on vapaamuotoinen ja avoin. Pelaajalle on heti alusta lähtien tarjolla koko joukko tehtäviä, joita voi suorittaa haluamassaan järjestyksessä. Pelaaja voi myös jättää tehtävät odottamaan tekijäänsä, ottaa jalat alleen ja tutkia paikkoja omin nokkineen.

Suurinta osaa tehtävistä ei tosin voi pitkällä tähtäimellä välttää, mutta pelissä on vapaan tekemisen fiilis. Pelaajaa ei pakoteta raiteille, mutta hänet opastetaan takaisin tarinan pariin, jos hän niin haluaa.

Tehtävät eivät ole hullumpia, ainakaan keskimäärin. Ne toistavat kyllä hieman itseään, sillä useimmiten pelaajan on nujerrettava valtavia vihollislaumoja. Joskus tehtäväalue on sen verran laaja ja vaihteleva, että tavoitetta voi kurotella eri tavoin. Hiipiäkö kuin Thief vai käydäkö päälle kuin John Rambo? Joskus hiippailussa on oikeasti jännä fiilis.

Viking on kuitenkin ensisijaisesti taistelupeli, jossa mennään vihollisen iholle ja annetaan tälle teräksisiä terveisiä. Viking kulkee omia polkujaan, sillä taistelu- ja kykyjärjestelmä on ainutlaatuinen. Pelaaja esimerkiksi kerää taikavoimia ja manaa kuolleilta vihollisiltaan. Voimilla voi manata miekkaansa tappovoimaa, mikä auttaa suurempien vastustajamäärien nitistämisessä. Taisteluareenalla voi hankkia uusia, tehokkaampia liikkeitä. Liikkeet ja magia tosin perustuvat pelkästään käteiseen. Taidot ja taiat eivät kehity kokemuksen kautta, vaan pelaajan on kerättävä kentiltä kaikki irtokäteinen, jotta hän voi kehittää hahmoaan.

Taisteleminen käy nopeasti verrattain tylsäksi napin tai kahden naputtamiseksi. Uusilla liikkeillä ja taioilla on mitättömän vähän käyttöä. Vihollinen kuin vihollinen nöyrtyy heti pelin alussa opitulla hyökkäyksellä.

Onneksi taistelut ovat parhaimmillaan uskomattoman upeita ja massiivisia. Sata- ja tuhatpäisten armeijoiden rähinä pelaajan ympärillä on huikeaa teatteria, joka on kuitenkin lähinnä silmänlumetta. Vaikka pelaaja miten pelastaa vangittuja viikinkipoloisia ja värvää näitä armeijaansa, sillä ei oikeastaan ole väliä. Armeijat kyllä mölisevät ja valtavat sotilaslaumat iskevät toisiaan vastaan, mutta joukkokohtauksilla ei ole todellista merkitystä.

Olisi hienoa, jos taisteluihin voisi vaikuttaa edes paikallisesti omalla miekallaan, mutta lopulta kaikki on kiinni vain vastustajien shamaanien ja pomojen kaatamisesta. Ainoastaan niiden teilaaminen vaikuttaa taisteluun, eivätkä omat sotilaat liikauta sormeakaan auttaakseen.
Viking on upeaa silmänlumetta ja K18-toimintaa, mutta samalla se on kaavamainen, itseään toistava peli, joka ei uusiudu tarinan edetessä. Onneksi mättö on näyttävyydessään viihdyttävää, jos vain kuristaa sisäisen kriitikkonsa. Vikingissä olisi kuitenkin ollut ainesta parempaankin. Tällaisena sen pariin ei viitsi palata uudelleen.

 

Creative Assembly

Lontoosta etelään sijaitseva Creative Assembly on pitkän linjan pelitalo, joka ajelehti 80- ja 90-luvun ajan sekavien käännöspelien parissa. Firma työsti liki anonyymejä PC-versioita muille koneille julkaistuista peleistä. FIFA, krikettipelit ja lukuisat rugbysimulaatiot eivät tuoneet mainetta, mutta leipää kuitenkin.

Vuonna 2000 julkaistu Shogun: Total War muutti kaiken. Loistava, myös suuriin massoihin vetoava historiallinen sotasimulaatio löi läpi perusteellisesti. Raskaan sarjan PC-sotapelien rinnalle kaivattiin kuitenkin jotain räväkämpää, joten yhtiö käänsi katseensa takaisin toimintalinjalle vuonna 2005 julkaistun Spartan: Total Warriorin myötä.

 

Vaihtopelaaja

Kirjoittanut [pelaaja_author:17]

Toinen mielipide

Vikingissä on charmia, jota löytyy vain peleistä, joissa raajat lentelevät. Sitä on vaikea selittää järkitasolla. Pitää vain hyväksyä, että on hauskaa, kun iso mies pilkkoo mörköjä kilon paloiksi. Ongelma piilee siinä, etteivät irtoraajat huvita yksinään kovin pitkään, eikä Viking tarjoa mitään muuta. Pelimaailma on periaatteessa vapaasti tutkittava hiekkalaatikko, mutta tekemistä ei juuri ole pakollisten tehtävien lisäksi, eivätkä ne ole tarpeeksi vaihtelevia. Skarin on iloton ja kivikasvoinen tyhjä taulu, jolla on vähemmän persoonallisuutta kuin kilolla perunoita. Tarina on tyhjänpäiväinen, ja Marvelin Thor-sarjakuvatkin ovat autenttisempia tulkintoja viikinkiteemasta kuin Viking.

Peli sopii niille, joiden mielestä on välillä hauskaa kytkeä aivot kokonaan pois päältä ja hakata hyökkäysnappuloita toistuvasti. Sillekin on paikkansa, mutta on vaikea arvostaa tuotetta, joka ei tarjoa mitään muuta. Usein kysytään, ovatko pelit taidetta vai pelkkiä kulutustavaroita ja banaalia höpöviihdettä. Vikingin kohdalla asiaa ei juuri tarvitse pohtia.

6/10
Lisää luettavaa