Virtua Tennis 3

Pallorallit ovat pitkiä, eikä taito perustu nyt satunnaisiin reaktioihin, vaan pelin rakentamiseen ja oikea-aikaiseen sijoittumiseen.

14.9.2011 21:41

Virtua Tennis 3 on itselleni yksi PlayStation 3:n mielenkiintoisimmista julkaisupeleistä. Löysin Xbox 360:n Top Spin 2:n myötä tennispelin, joka pystyi suurin piirtein vastaamaan odotuksiini lajin aktiivisena harrastajana. Näin siinä kuitenkin puutteita, jotka toivoin PS3:n ensimmäisen tennissimulaation korjaavan.

Häikäisevä ohitus

Ensimmäiseksi huomioni kiinnittyy luonnollisesti pelin fotorealistiseen grafiikkaan ja pelaajien sulaviin animaatioihin. Teräväpiirtotelevisiolla ja HDMI-piuhalla varustettuna paketti näyttää niin hyvältä, että ulkopuolinen voisi luulla katsovansa suoraa televisiolähetystä. Myös muun kentällä häärivän väen toiminta on erittäin realistista rajatuomareita ja pallopoikia myöten.

Toiseksi huomaa yhden Virtua Tennis 3:n ärsyttävimmistä asioista, musiikin. Oletuksena otteluiden ja valikkoselailun taustalla soi järkyttävää punkrockia tai futuristiteknoa, jotka eivät todellakaan sovellu tenniskulttuuriin. Valikoissa energinen taustamusiikki vielä menettelee, mutta kentälle astellessaan tekee mieli palata asetusruutuun ja säätää musiikit nolliin. Muilta osin pelin äänimaailma on varsin vakuuttavaa.

Matka maailman ympäri

Pelin laajin ja tärkein osio on uramoodi, jossa pyritään nousemaan ATP-listan hänniltä maailman parhaaksi pelaajaksi. Ensin harjoitellaan ahkerasti ja kierretään haastajaturnauksia. Sitten siirrytään askel kerrallaan kohti tenniksen kuningasturnauksia, Grand Slameja.

Kehittyäkseen on luonnollisesti harjoiteltava runsaasti, joten erilaisia treenimetodejakin on paljon. Esimerkiksi jalkatyön kohentaminen onnistuu pelissä, jossa yritetään väistellä valtavia tennispalloja ja kerätä samaan aikaan hedelmiä. Syöttötyöskentelyä voi kehittää puolestaan kaatamalla keiloja syöttöruudusta. Näiden perusharjoitusten lisäksi pelaaja voi käydä tennisakatemiassa opiskelemassa uusia lyöntejä ja pelityylejä.

Uran harjoitussysteemi on siinä mielessä mukava, että erilaisia harjoituksia löytyy sen verran, että niitä jaksaa tahkota alussa. Myöhemmin kiinnostus voi lopahtaa, mutta omaa peliään voi kehittää myös harjoitusotteluissa.

Pelaajatietojen osalta Virtua Tennis 3:n lisenssi on kiitettävä, mutta on hieman kummallista, että uran aikana ei tule vastaan kuin 13 mies- ja 7 naispelaajaa. Ei olisi ollut varmasti kovinkaan suuri vaiva luoda mielikuvituspelaajia. Nyt esimerkiksi Roger Federerin kohtaamisesta katoaa erityinen tunnelma, kun hän tulee vastaan jo haastajaturnauksen finaalissa. Ammattilaispelaajien mallintamiseen on kuitenkin panostettu ihailtavalla tavalla: pelaajat ovat tunnistettavissa niin ulkonäöltään kuin liikkeiltäänkin.

Kuten tennispeleissä valitettavan usein, uratila kaipaisi hieman enemmän haastetta. Sen jaksaa tahkota läpi kertaalleen, mutta Tim Henmanin kaltaiset syöttö ja verkolle -pelityylit ovat pian helposti luettavissa.

Tenniksen ystäville

Moninpelimuodoista löytyvät normaalien otteluiden lisäksi uramoodissa nähtävät harjoitusminipelit. PS3-version verkkopelin puute ja minipelien huono soveltuvuus moninpeliin laskevat tunnelmaa kuitenkin todella paljon. Hauskanpito onnistuu parhaiten samantasoisen pelurin kanssa normaaleissa otteluissa. Xbox 360- ja PSP-versiot sisältävät monipuoliset nettipelitilat, mutta emme saaneet niistä arvosteltavia versioita ennen painoon menoa, joten palaamme verkkopeleihin ensi numerossa.

Virtua Tennis 3:n suurin vahvuus on sen tavassa simuloida tennistä: siinä missä Top Spin -sarjassa panostetaan superlyöntien tehokkuuteen, Virtua Tenniksessä peli pidetään realistisempana. Pallorallit ovat pitkiä, eikä taito perustu nyt satunnaisiin reaktioihin, vaan pelin rakentamiseen ja oikea-aikaiseen sijoittumiseen.

Parhaiten peli sopii tenniksen todellisille ystäville ja realismia etsiville. Muiden kohdalla vähäinen sisältö ja verkkopelin puuttuminen jättävät paketin varmasti hyllyyn. Sääli, sillä hieman suuremmalla panostuksella Virtua Tennis 3 olisi voinut olla kaikkien aikojen tennispeli. Nyt se on ”vain” hyvän pelikaverin kanssa nautittava huippusimulaatio.

Liikkeentunnistustennis on pop!

Wii Sportsin myötä pelaajat tutustutettiin liikkeentunnistusohjaukseen tenniksessä. Ominaisuuden mielenkiintoisuus tuplaantuu, kun se heitetään huomattavasti realistisempaan ympäristöön. Systeemi on kuitenkin hieman erilainen: pelaajaa liikutetaan ohjainta kallistelemalla ja lyönnit suoritetaan heiluttamalla sitä eri suuntiin. Vaikka homma kuulostaa hieman hankalalta, se on yllättävän helposti opittavissa. Systeemi on kuitenkin pidemmän päälle vähän liian kömpelö, eikä se vedä vertoja normaalille ohjausjärjestelmälle – hyvä yritys joka tapauksessa!

7/10
Lisää luettavaa