Olen odottanut Virtua Tenniksen PSP-versiota kuin kuuta nousevaa. Nimestään huolimatta PSP-versio on käännös Dreamcastin Virtua Tennis 2:sta. Käännöksestä vastaa Out Run 2:n Xboxille tuonut Sumo Digital. He ovat tehneet nytkin pätevää työtä.
Erot Dreamcast- ja kolikkopeliversioihin ovat häviävän pienet. Grafiikka on hyvin terävää ja näyttävää. Pallopojat ja tuomari ovat animoituja 3d-hahmoja, ja yleisökin on tyydyttävästi toteutettu. Pelaajamallit ovat hyvin animoituja, joskaan ne eivät kasvoiltaan muistuta esikuviaan paljoakaan. Tekstuurit eivät ole kummoisia.
Oikeassa elämässä vaikeasti hallittava laji kääntyy helposti hallittavaksi videopeliksi. Sega on osannut yhdistää Virtua Tenniksessä monipuolisen pelimekaniikan yksinkertaiseen pelisysteemiin. Lyöntivalikoima koostuu kolmesta lyönnistä: peruslyönnistä, hitaasta slaissista ja koholyönnistä. Pallolle annettu vauhti riippuu siitä, kuinka aikaisin lyöntiliikkeen käynnistää. Enempää ei tarvita.
Virtua Tennis on ensimmäinen pelaamani PSP-peli, jota on miellyttävämpi pelata analogi- kuin ristiohjaimella. Jälkimmäinen tuntuu epätarkalta. Analogiohjaimella käskyttäminen toimii hyvin ja luontevasti, muttei täydellisesti.
Ottelut koostuvat yleensä tiukoista palloralleista, eivätkä pelaamisen kannalta tylsemmästä verkkopelistä. Toisaalta tässä piileekin pelimekaniikan ainoa heikompi osa-alue. Verkolla pelaaminen on kankeata, ja verkolle noustessa palloralleista tulee lähinnä onnenkauppaa. Lyöntiarsenaalista ei löydy mahdollisuutta pallon tiputtamiseen verkolle, ja palloa saa harvemmin pommitettua verkolta takalinjoille, vaikka tilanne sen sallisi. Verkolla tulee useimmiten lyötyä hitaita leijuvia palloja, joihin vastustaja yleensä ehtii. Tämä ei ole suurikaan ongelma, mutta harmillisesti sarjan kaikissa peleissä on tämä sama virhe. Pallottelu takakentältä on kuitenkin äärimmäisen tyydyttävää.
Valtaa maailma tenniksen avulla
Pelaajavalikoimaa on päivitetty. Tarjolla on kahdeksan mies- ja naispelaajaa, ja valittavissa ovat muun muassa Andy Roddick ja Maria Sharapova. Valitettavasti Maskun tennisihme Jarkko Nieminen ei vielä omaa sellaista statusta, jolla herätettäisiin Segan huomio.
Yksinpeliturnausten ja pikaotteluiden lisäksi tarjotaan World Touria, jossa luodaan oma mies- tai naispelaaja, jolla pyritään maailmanlistan ensimmäiseksi. Se tapahtuu treenaamalla ja voittamalla turnauksia. Treenaaminen tapahtuu yksinkertaisten minipelien avulla. Esimerkiksi peruslyöntejä harjoitellaan palauttamalla tankkien ampumia palloja, ja syöttöä puolestaan hiotaan humauttamalla pallo kaadon toivossa kohti keiloja. Minipelit ovat omaperäisiä, mutta nopeasti puuduttavia.
PSP-versioon on lisätty muutama uusi minipeli, joihin pääsee käsiksi jo alkuvalikosta. Nämä ovat heppoisia World Tourin minipelien kaltaisia virityksiä, joissa loppujen lopuksi kaikissa tehdään sitä samaa – mätkitään palloa. Sitä tekee ennemmin matseissa.
Pieniä lataustaukoja esiintyy silloin tällöin, mutta ne eivät tahri muuten toimivaa pakettia, joka tarjoaa parasta kannettavaa tennistä sitten Game Boyn Mario Tenniksen. Odotus palkittiin, mutta jos pelisarjaa on tullut tahkottua muilla konsoleilla, niin peli-into voi kadota yllättävän nopeasti. Virtua Tennis: World Tourista voi nauttia lyhyissä siemauksissa, mutta se tarjoaa sisältöä myös enemmän haluaville.
Moninpeli
Langaton moninpeli toimii mutkattomasti, ja nelinpelinkin pelaaminen on mahdollista. Jokainen pelaajaa tarvitsee kuitenkin oman pelilevynsä, sillä pelinjako-ominaisuutta ei tueta. Ad hoc -tilassa pelatessa syötöissä esiintyy hieman viivettä, joten ajoitus on opeteltava uusiksi. Kaksinpelin ongelmaksi nousevat liian tehokkaat syötönpalautukset, joihin syöttävä pelaaja ei useimmiten ehdi, vaikka syöttäisi kuinka hyvin. Muita ongelmia ei Grönberg vs. Puha -otteluissa havaittu. Mitä nyt vastustaja otti rumasti takkiin 0-6.