Uudella Viva Piñata Party Animals -pelillä on kaksi eri kohderyhmää. Ensimmäinen ovat pikku pelaajat sekä heidän vanhempansa ja toinen ensimmäisen Viva Piñata -pelin rauhalliseen luonteeseen ihastuneet varttuneemmat pelaajat. Jatko-osa ei valitettavasti anna kummallekaan joukolle syytä suureen juhlaan.
Alkuperäisessä Viva Piñatassa hoidettiin puutarhaa, johon ilmestyi meksikolaiseen juhlaperinteeseen kuuluvia karkeilla täytettyjä pahvieläimiä eli piñatoja. Peli kuittasi viime jouluna kahdeksan pistettä Pelaajalta, ja pidimme erityisesti kekseliään kauniista ulkoasusta ja omasta puutarhasta kumpuavasta luomisen ilosta. Nämä molemmat loistavat poissaolollaan Party Animals -jatko-osassa, jonka on alkuperäisen Rare-tekijätiimin sijasta kyhännyt Krome-studio. Kaverijoukossa pelattavaksi bilepeliksi tarkoitettu Party Animals on kuin ensimmäisen Viva Piñatan vastakohta. Se on räikeä, vauhdikas, sekava – eikä lainkaan niin hyvä kuin pelisarjan esikoinen.
Neljä pelaajaa voi kisailla Viva Piñata Party Animalsin turnauksissa, ja homma toimii aivan yhtä mainiosti yhden television ääreen kokoontuvalla kaveriporukalla kuin nettipelissäkin. Liven moninpelissä pelaajien välinen kosketus jää tosin olemattomaksi, mutta hyvä niin. Tällaisessa pelissä ei tarvita Halojen törkymeininkiä. Tärkeintä on se, että joku on korvaamassa haasteettoman tekoälyn. Plussaa tulee siitä, että samalla koneella voi pelata esimerkiksi kaksi pelaajaa ja loput pelaajat voi hakea Liven kautta.
Yksi turnaus koostuu säädettävästä määrästä ralliratoja ja minipelejä. Viva Piñata -juoksukilpailut on ammennettu selkeästi Mario Kartista, jonka meininkiä kaivataankin Xboxilla. Radalla sinkoilevat karkkielukat tottelevat suhteellisen hyvin ohjausta, vaikka värikäs grafiikka ja erikoistehosteet rasittavat välillä silmiä. Kisat voittaa turhan usein pelaaja, joka saa napsittua radalla olevien satunnaispalikoiden seasta eniten rakettiturboa, mutta meininki sopii nuoremmille pelaajille.
Ikävä kyllä ratajuoksujen välissä pelattavat minipelit eivät ole huonoja vaan parhaimmillaankin keskinkertaisia. Niissä pyöritään, hypitään, törmäillään ja ammutaan kuin Mario Partyissa ikään, mutta yksikään peleistä ei jää mieleen. Toiminnan tyyli ja taso tuovatkin mieleen ensimmäisen Xboxin Fusion Frenzy -bilepelikokoelman, joka sekin pärjäsi lähinnä kilpailun puutteen takia.
Värikkäät piñata-eläimet ovat pelin suola, mutta vain kahdeksalla niistä voi pelata. Suurin osa eliöistä hurraa menoa katsomosta, ja pari selostaa toimintaa. Kommentaattorit kuvastavat hyvin Party Animalsin rajoittuneisuutta: selostajilla on niin vähän eri repliikkejä, että kaikki heitot kuulee jo ensimmäisen turnauksen aikana kolmeen kertaan.
Grafiikka on ihan nättiä, ja eläinten animaatio on paikoin hellyttävän hauskaa. Pelottavan pirtsakka tunnuskappale tarttuu päähän kuin purukumi kengänpohjaan, ja latinomusiikki toimii muutenkin. Live-saavutuksia peli jakaa kiitettävän tasaista tahtia, mikä varmasti rohkaisee nuorempia pelaajia. Täytyy mainita, ettei peliä ole lainkaan lokalisoitu.
Viva Piñata olisi ansainnut viimeistellymmän jatko-osan. Nyt tuntuu siltä, että hieno brändi menee aivan hukkaan bilepelissä, joka olisi varmasti löytänyt paikkansa halpapelinä mutta ei pärjää täysihintaisena.
Mikä ihmeen Piñata?
Piñata-sana tarkoittaa karkkeja ja leluja täyteen ahdettua ja värikkäästi koristeltua pahvisäiliötä. Sellaisia ripustetaan Meksikossa puihin ja kattoon erilaisten juhlien yhteydessä. Lapset peittävät silmänsä ja hakkaavat piñatat rikki puukepeillä, minkä jälkeen on aika kerätä saalis talteen. Piñatat eivät ole aina eläinhahmoja, vaan ne voivat olla myös ihmisiä tai seitsensakaraisia tähtiä. Keppiä saavien juhlakalujen kaappaaminen pelien söpöiksi pokemonkorvikkeiksi on joko neronleimaus tai hulluutta, ja Penny Arcade -nettisarjakuvan fanien kannattaakin Party Animalsin myötä kaivaa Googlella esiin viimevuotinen Viva Decapitation -strippi.