Voice of Cards: The Forsaken Maiden / Arvostelut / pelaaja.fi

Voice of Cards: The Forsaken Maiden

13.05.2022 // Kirjoittanut: Miikka Lehtonen
0

Voice of Cards: The Forsaken Maiden -arvostelu on julkaistu alkujaan Pelaaja-lehden huhtikuun numerossa 232. Tuoreimpien arvostelujen tasalla pysyt tilaamalla lehden täältä!

Uusi tarina tutussa purkissa

Viime vuoden Voice of Cards: The Isle Dragon Roars ei valloittanut maailmaa aivan niin suvereenisti kuin Square Enix olisi toivonut, mutta selkeästi se löysi ainakin jonkinlaisen yleisön, sillä nyt tarjolle on tullut sarjan toinen peli. Kyseessä ei kuitenkaan ole jatko- osa vaan uusi ja itsenäinen tarina.

Minut voi laskea Voice of Cards -pelien faniporukkaan, sillä vanhana pöytäroolipelien harrastajana olin heti myyty. The Forsaken Maiden tuntuu kuin jonkin unohdetun korttipelin digitaaliselta versiolta.

Kaikki pelin mekaniikat, kuten maailman tutkiminen, valikot ja taistelusysteemi, on rakennettu korttien ja noppien ympärille. Pelin kertojana toimii rauhallinen ja leppoisa ääni, joka tuntuu enemmän pelinjohtajalta kuin kertojalta. Näin muodostuu hyvin persoonallinen pelikokemus, joka on hyvin samanlainen kuin viime kerralla. Täytyyhän pelissä olla jotain uuttakin?

 

Rehellisesti sanoen: eipä kummemmin. The Forsaken Maiden kierrättää suuren osan The Isle Dragon Roarsin mekaniikoista ja jopa sen grafiikasta, mikä ei ole erityisen yllättävää. Kyseessä on selvästi Yoko Taron oma projekti, jossa pyritään kertomaan pieniä tarinoita mahdollisimman pienellä budjetilla, ja koska erilaisten graafisten resurssien tekeminen on tunnetusti pelinkehityksessä kaikkein hintavinta, niitä kierrätetään.

Vetovastuu jää siis kerronnan harteille. Haikea tarina käsittelee saarten muodostamaa maailmaa, jossa väistämätön loppu viivästyy vain, jos kunkin saaren pyhä neito tekee säännöllisin väliajoin jonkinlaisen rituaalin. Eräällä saarella näin ei tapahtunut, koska saaren neito on menettänyt puhekykynsä ja muistonsa, ja nyt saari vajoaa päivä päivältä kohti tuhoa. Pelastaakseen kotinsa nuori sankarimme nappaa neidon mukaansa ja lähtee valaalta näyttävän laivansa kanssa seilaamaan saarelta toiselle ja kyselemään apua niiden temppelineidoilta ja tietäjiltä.

Koska kyseessä on Yoko Taron kirjoittama tarina, koko totuus ei tietenkään ole näin yksinkertainen. Jo parin tunnin jälkeen sukellellaan muistinsa menettäneen temppelineidon alitajunnassa ratkomassa tämän psyykkisiä ongelmia. Tarina tulee varmasti jakamaan mielipiteitä, mutta minuun sekin kolahti ihan hyvin. Jos odottaa tarinaltaan paljon draamaa ja suuria huippuhetkiä, sellaisia ei ole tarjolla. Kaikki rullaa eteenpäin vaivattomasti ja vähäeleisesti, ja tuloksena on minimalistisen melankolinen kokonaisuus.

The Forsaken Maidenin suurin ongelma on, että se on roolipeli. Rehellisesti sanoen se olisi nojannut vahvuuksiinsa enemmän, jos Taro olisi tiimeineen tehnyt vain visuaalisen novellin, jolloin tarina saisi rauhassa vallata koko valokeilan. Nyt näin ei tapahdu, vaan vähän väliä täytyy myös tehdä muuta, kuten taistella.

Satunnaiskohtaamisia vihollisten kanssa on aivan jatkuvasti, ja taistelut eivät ole millään muotoa haastavia mutta kylläkin aikaavieviä. Tämä on harmi, sillä taistelusysteemissäkin on ideaa kuin kepeässä korttipelissä konsanaan. Myös tyyli on hauska, sillä esimerkiksi erilaiset loitsuefektit ilmaistaan korttien päälle kiinnitettävillä tarroilla, mikä sai lautapelifanin sydämen sykkimään.

Rehellisesti sanoen 30 euron hinta tuntuu turhan suolaiselta, sillä vaikka tarinalla on aivan mukavasti mittaa ja sen kerronta sopii hyvin makuuni, suuri osa muusta pelistä on kierrätetty sellaisenaan muutama kuukausi sitten ilmestyneestä pelistä. The Forsaken Maiden tuntuu pikemminkin Voice of Cardsin ylihintaiselta lisäsisällöltä kuin itsenäiseltä peliltä.

6/10

Kehittäjä: 
Alim
Julkaisija: 
Square Enix
Peligenre: 
Roolipeli
Julkaisualustat: 
Nintendo Switch, Sony PlayStation 4, Microsoft Windows
Pegi-ikärajat: 
K-7
Pegi-merkinnät: 
Kauhu, Pelin sisäiset ostokset, Väkivalta

Nostoja