War Thunder

Onnistuu tavoittamaan lentokoneiden ja ilmailun hienouden tavalla, joka vetoaa sekä ummikoihin että lentäjä-ässiin.

7.1.2014 14:52

Taivas lyö tulta

Ilmataistelu ei ole nyrkkeilyä. Se on upeiden metallilintujen balettia, jossa tulee tietää askeleet ja säännöt. Kukapa vain opettaisi tanssimaan, kun simupelit on katsottu pc-pelaajien huviksi, ja konsoleilla on korkeintaan saanut imitoida Tom Cruisea Ace Combateissa. Tai näin siis tähän asti.

Venäläisen Gaijinin War Thunderista toivotaan World of Tanksin kilpailijaa, jossa lentokoneet, tankit ja laivat sotivat lopulta aselajien yhteiskonsertissa. Pc:ltä nyt PS4:lle tulleen free to play -pelin tässä vaiheessa mukana ovat kuitenkin vain siivekkäät ystävämme.

Pelaaja aloittaa keräilemällä antiikkisia kaksitasoja, ja pitkän opettelun kautta pitäisi päästä lopulta käsiksi jopa varhaisiin suihkareihin ja ilmojen linnoituksiksi kutsuttuihin raskaisiin pommikoneisiin. Ilmaispelien logiikan mukaan aika on rahaa, joten joka koneen puikoissa on kulutettava tuntikausia sekä keveässä Arcade-tilassa että aidommissa simulaatiotaistoissa.

Etenemisen etananvauhti ei ole tällä kertaa paha juttu, sillä on tärkeää opetella eri koneiden käyttäytymistä ja klassisen ilmataistelun sääntöjä. Toiset koneet ovat kääntyjiä, toiset liike-energiaa nopeudeksi tai korkeudeksi tehokkaasti muuttavia taktikoijia. Esimerkiksi jenkkilennokeilla on syytä opetella käyttämään tekniikoita, joissa pelaaja on salamana paikalla ja salamana poissa, ennen kuin vihollisella on tilaisuutta taistella vastaan. Kevytsimujen hölmö kääntyily ja vihollista suoraan päin lentäminen kostautuvat nopeasti. Pommikoneissa taas opetellaan kärsivällisyyttä ja kahvinkeittoa: historiallisissa tehtävissä pommitähtäimen läpi katsomista edeltää pitkä valmistelu ja sitä seuraa täydennysmatka lentokentälle. Nautinnollista!

 

Mainio pc-peli on käännetty PS4:lle hyvin – tai sanotaanko puoleksi hyvin. Lenskareita on ilo hallita konsoliohjaimella, mutta tarvittaessa konsoliin voi tökätä kiinni hiirenkin. Kaikki tarvittavat toiminnot on mahdutettu ohjaimen nappeihin niin hyvin, ettei näppistä edes tule ikävä. Tämä ei valitettavasti päde pelin valikoihin, jotka ovat kuin varoittava esimerkki pc:n ja konsolin käyttöliittymän eroista. Pelaaja saa taistella tiensä läpi lukemattomien turhien tietoruutujen ja kömpelöjen valikkojen, joiden tekstikin on liian pientä.

Onneksi pelin grafiikasta ja lento- sekä vauriomallista vastaa selkeästi eri porukka, sillä maisemat ja koneet ovat selkeitä ja nättejä. World of Warplanes kärsii uskottavuusvertailussa, kun War Thunderin koneet rei’ittyvät luodeista uskottavasti ja yksityiskohtaisesti. Koneista voi hajota erikseen lähes kaikki oleellinen laitteisto, joka liittyy ilmassa pysymiseen ja ohjattavuuteen.

Rahastusmalli on sentään ilmaispelien reilummasta päästä. Jos pelaaja tyytyy punaisen paronin rooliin kaksitasoissa tai varhaisissa toisen maailmansodan koneissa, lompakkoa ei tarvitse raottaa koskaan. Luksuskoneet pitkine korjausaikoineen ja miehistövaatimuksineen alkavat kuitenkin ahdistella pidemmälle ehtineitä, ja erityisesti koneiden suorituskykyyn vaikuttava miehistön taito karttuu naurettavan hitaasti ilman eurouhrauksia.

Kun pääsymaksua ei ole ja kokeilemaan pääsee ilmaisella latauksella, on War Thunder vihdoin se kevytpelien ja hardcore-simulaatioiden välissä liitävä tanssinopettaja, jota erityisesti konsolipuolella on kaivattu.

8/10
Pegi-ikärajatK-12
Pegi-merkinnätOnline, Väkivalta
Lisää luettavaa