Avaruusinkvisiittorin työ on hidasta ja vaikeaa
Synkän sotaiset Warhammer 40,000 -pelit ovat tähän mennessä olleet lähinnä strategia- ja taktiikkapelejä, mutta Inquisitor – Martyr laajentaa niitä diablomaisten toimintaroolipelien suuntaan. Peli ilmestyi varhaisjulkaisuun viime syksynä ja vaati tuolloin selkeästi lisää hiomista, joten millaisessa kunnossa se viimein julkaistiin?
Inquisitorissa ei WH40K-peleille tyypillisesti pelata space marine -supersotilasta vaan keisarillista inkvisiittoria. He ovat keisarin salaisia agentteja, joilla on suuri vapaus ja toimintavalta kitkeä kapinaa ja kaaoksen korruptiota imperiumista keinoilla millä hyvänsä. Peli sijoittuu Caligari-sektoriin, ja tarinan keskiössä on muinainen luostarilinnoitusalus Martyr, jonka salaisuuksiin kampanjassa sukelletaan. Siinä sivussa puhdistetaan koko sektori pettureista ja kaaosjumalien kätyreistä.
Inkvisiittorinsa voi valita kolmesta hyvin erilaisesta hahmoluokasta. Crusader on kolmikon vahvasti panssaroitu tankki, joka käyttää raskaita aseita ja haarniskoita. Assassin puolestaan luottaa nopeuteen, väistöliikkeisiin ja tappaviin hyökkäyksiin. Psi-voimilla ja -aseilla varustettu psyker taas vastaa erilaisilla kyvyillään eniten fantasiapelien velhoja.
”Pelillisesti Inquisitor edustaa enemmän vanhempaa koulukuntaa kuin modernimpia toimintaroolipelejä, kuten Diablo III:a tai Path of Exilea.”
Hahmoluokat eroavat pelattavuudeltaan toisistaan ilahduttavan paljon, ja niillä kaikilla on tietenkin omat kykypuunsa, varusteensa sekä erikoisresurssinsa. Mielenkiintoinen ratkaisu on myös se, että pelin lukuisilla aseilla on omat kykynsä, jotka yhdessä hahmon omien kanssa muodostavat sen toimintojen valikoiman, jolla peliä pelataan. Tämä tekee jokaisesta aseesta toisistaan erottuvia. Lisäksi samaan aikaan voi käyttää kahta erilaista yhden käden asetta, jolloin saa käyttöönsä puolet kummankin kyvyistä. Tämä lisää järjestelmän monipuolisuutta entisestään.
Pelillisesti Inquisitor edustaa enemmän vanhempaa koulukuntaa kuin modernimpia toimintaroolipelejä, kuten Diablo III:a tai Path of Exilea. Esimerkiksi pelin moninaiset kykypuut sisältävät lähinnä erilaisia 1–2 prosentin bonuksia tai muuttujia, ja suuremman hyödyn niistä saa vain lukuisten taitopisteiden panostamisella samaan puuhun. Taitopisteitä taas kertyy erittäin hitaasti kokemustasojen myötä. Hitaalla edistymisellä pyritään taatusti paikkaamaan sitä, ettei pelissä ole tällä hetkellä minkäänlaista varsinaista loppupeliä. Taistelukin on hitaampaa ja vaikeampaa kuin esimerkiksi hektisessä Diablo III:ssa, ja mukana on jopa suojautumismekaniikka tuliaseita käytettäessä.
Itse kampanja sukeltaa varsin hyvin Warhammer 40,000:n maailmaan, mutta rajoitetut tuotantoarvot näkyvät etenkin vähän kömpelössä ääninäyttelyssä. Tarinatehtävien lisäksi mukana on kaikenlaisia sivututkimuksia ja yksittäisiä tehtäviä, joskin kaikissa on loppujen lopuksi tarkoitus tappaa muun muassa kaikki. Ympäristöissä ja vihollisissakin saisi kuitenkin olla enemmän vaihtelua. Pelaaminen on siksi pidemmän päälle varsin itseään toistavaa, mutta tämä toki on lajityypin perusongelma. Peli ei myöskään varsinaisesti opasta pelaajaa saloihinsa hitaudestaan huolimatta, ja moni asia jää siksi pelaajan itse löydettäväksi tai tajuttavaksi. Esimerkiksi psykerilla pelatessa on syytä huomata tukikohdan komentosillan alalaidassa piilossa oleva terminaali, josta psi-kykyjä pääsee valitsemaan ja muokkailemaan.
Inquisitoria olisi helppo verrata Diablo III:een ja Path of Exileen, mutta se olisi epäreilua. Nuo kaksi ovat jo vuosia vanhoja ja kehittyneet siksi melkoisesti julkaisustaan. Ne on myös kehitetty paljon suuremmilla resursseilla, joten olisi väärin odottaa, että Inquisitor olisi yhtä hiottu ja sisältörunsas kokonaisuus heti ilmestyessään. Etenkin Warhammer 40,000 -faneille Inquisitorissa on nimittäin imua. Sen hieman rosoisen pinnan alta paljastuu yllättävän monipuolinen ja monimutkainen kokonaisuus, joka on yksityiskohdissaan hyvin uskollinen maailmalleen. Se on myös hyvä pohja jatkolle, joten toivoa vain sopii, että se menestyy riittävästi, jotta tekijöiden kannattaa panostaa sen jatkokehitykseen.