Warhammer 40.000: Squad Command / Arvostelut / pelaaja.fi

Warhammer 40.000: Squad Command

5.12.2007 // Kirjoittanut: Miika Huttunen
9

Squad Command tuo ensimmäistä kertaa Games Workshopin suositun figuuripelin Warhammer 40.000:n käsikonsoleille. Suomalaisesta näkökulmasta peli on vieläkin merkittävämpi. Sen tekijä on kotimainen RedLynx, joka on aiemmin ansioitunut muun muassa N-Gagen parhaimpiin peleihin kuuluneella Pathway to Gloryllä. Kokemusta taskukokoon tehdystä taktiikkapelistä siis on, mutta kuinka käy nyt, kun alla on maailmalla tunnettu lisenssi?

Squad Command on vuoropohjainen kevytstrategiapeli, jossa pelaaja ohjaa ihmisten imperiumin eliittisotilaita kaukaisessa ja synkässä tulevaisuudessa. Vastassa ovat kaaosjumalten kätyrit, joita voi myös ohjastaa moninpelissä. Yksinpeli koostuu 15 tehtävästä, jotka on liitetty toisiinsa komeilla välianimaatioilla. Jos Warhammer 40.000 -maailma ei ole tuttu, juonikuviot voivat kuitenkin jäädä vähän epäselviksi.

Yksinpelin tehtävissä on pääsääntöisesti tarkoitus tuhota vastustajat tai jokin rakennelma, kuten tykkitorni. Uusia joukkotyyppejä ja aseita tulee käyttöön tasaiseen tahtiin. Tekoäly reagoi aggressiivisesti pelaajan liikkeisiin ja osaa hakeutua suojaan, mutta mitään sen kummempaa taistelusuunnitelmaa sillä ei koskaan tunnu olevan. Squad Command onkin etupäässä moninpeli. Pelisuunnittelusta näkyy, että kaikki on ajateltu juuri se mielessä.

Kuusi rohkeaa miestä

Pelaaja ohjaa sekä yksin- että moninpelissä kuutta yksikköä. Ne koostuvat pääsääntöisesti erilaisesta Warhammer 40.000 -maailman jalkaväestä, mutta mukana voi myös olla ajoneuvoja. Imperiumin riveissä taistellaan avaruusmerijalkaväen supersotilailla ja kaaoksen puolella petturisotilailla ja demoneilla.

Joukkoja ohjataan vuoropohjaisesti toimintapisteiden avulla. Yksiköt käyttävät niitä liikkumiseen ja ampumiseen, ja jos pisteitä jättää tarpeeksi talteen vihollisen vuorolle, yksiköt voivat ampua liikkuvaa vihollista. Pelissä ei ole minkäänlaista ruudukkoa, vaan joukkoja voi liikutella vapaasti pitkin kenttiä.

Itse kentät on hyvin suunniteltu. Ne sisältävät paljon suojaa ja esteitä, joiden taakse piiloutua. Suojassa kykkiminen ei kuitenkaan takaa turvallisuutta, sillä kaikki mahdolliset rakenteet ja esineet kentillä voivat tuhoutua. Taisteluiden aikana kentät kokevat melkoisen muodonmuutoksen, etenkin kun käytössä on sinkoja, raketinheitintankkeja ja muita tuhovoimaisia aseita. Hyökkääminen on siksi aivan yhtä tärkeää kuin puolustaminen. Passiivisuus johtaa nopeasti kuolemaan.

Joukkojen koostumusta ei voi itse määrittää, vaan se on annettu valmiiksi joka kenttää varten sekä yksin- että moninpelissä. Yksiköiden erikoisaseet, kuten plasmatykit, singot, moottorisahamiekat ja lasertykit, sekä niiden ammusmäärän voi kuitenkin valita. Mitä enemmän ammuksia yksiköllä on, sitä vähemmän se saa toimintapisteitä.

Se, ettei joukkojen koostumuksen kanssa joudu nysväämään, tekee etenkin moninpelin aloittamisesta nopeaa. Se myös tekee taisteluista tasaisia, koska annetut joukot on optimoitu pelattavia karttoja varten. Yksinpelissä olisi kuitenkin toivonut voivansa valita joukkojen koostumuksen ja niiden varusteet vapaammin

Niin paljon päätöksiä, niin vähän aikaa

Kamera seuraa toimintaa yläviistosta. Sitä voi hieman kallistella, mutta alustojen rajoitusten vuoksi sitä ei voi käännellä. Tämä aiheuttaa ajoittain ongelmia, kun joku yksikkö jää piiloon kuolleeseen kulmaan tai pitkän matkan tulituksessa ei näe kunnolla tulilinjaa peittävää estettä. Asiaa paikkaa kuitenkin erinomainen karttatila, joka näyttää kerralla omien yksiköiden sijainnin, tulialan ja vihollisten liikkeet sekä tulituksen ja sen aiheuttamat vauriot tosiaikaisesti. Karttatila on äärimmäisen hyödyllinen etenkin moninpelissä, jossa monen pelaajan yksiköt toimivat samanaikaisesti.

Yksinpelin tehtävät on selvitettävä annetuilla joukoilla, mutta moninpelissä on nerokas täydennysjoukkosysteemi. Kartalla on neljä tukikohtapistettä, jotka valtaamalla pelin voi voittaa. Toinen tapa on tietenkin tuhota kaikki vastustajat. Ensimmäisen 16 pelikierroksen ajan pelaajat saavat kuitenkin täydennyksiä tuhottujen yksiköiden tilalle neljän kierroksen välein. Kukin puoli saa kaksi vahvistusta tukikohtapistettä kohti. Näin heti alussa niskan päälle pääsevä puoli ei välttämättä ole selvä voittaja, kun puolustajat saavat täydennyksiä vastahyökkäystä varten.

Tukikohtapisteiden hallussapito muuttuu elintärkeäksi, kuten myös niiden valtaaminen viholliselta. Toisaalta myös yksiköt ovat tärkeitä. Taistelun aikana on siis tehtävä paljon elintärkeitä päätöksiä. Aikaa niiden tekemiseen ei kuitenkaan välttämättä ole.

Moninpelin viimeinen silaus on aikaraja. Jokaisella pelaajalla on vain 90 sekuntia aikaa tehdä liikkeensä. Ratkaisu on äärimmäisen toimiva. Se pitää pelin koko ajan liikkeessä ja myös hyvin jännittävänä. Yhdistettynä täydennysjoukkosysteemiin käskyjen aikaraja tekee Squad Commandin moninpelitaisteluista äärimmäisen nopeatempoisia ja raivokkaita.

Nopeaa ja helppoa sotaa

Squad Commandin ehdoton valtti on sen helppous ja nopeus. Peliin pääsee helposti sisään, eikä pelatessa tarvitse liikaa näperrellä. Hiottu moninpeli kuitenkin kääntyy yksinpeliä vastaan. Yksinpeli jää hieman liian kevyeksi, ja siihen olisi kaivannut paljon enemmän valinnanvaraa ja monipuolisuutta.

Squad Command onkin etupäässä erinomainen moninpeli. Se toimii niin internetissä kuin lähiverkossakin. Jos peliseuraa löytyy, PSP:lle ei löydy parempaa taktista sotamoninpeliä.

 

Urhea taisto liian myöhään

Nokian N-Gage-pelipuhelimeen liittyy monia surullisia pelitarinoita, mutta harva niistä on turhauttavampi kuin Pathway to Gloryn kohtalo. Toiseen maailmansotaan sijoittuva taktiikkasota oli koko pelikonsolin ainoa peli, jossa olivat kunnossa sekä grafiikka että pelattavuus. Se ei enää riittänyt, sillä puhelimen uskottavuuden olivat tappaneet nykivällä 3d-grafiikalla toteutetut roskapelit ja pahamaineinen sidetalking-puhetyyli (etsi netistä sidetalking-kuvia ja kauhistu). Niinpä kun Pelaajan toimittaja yritti päästä testaamaan maailmanlaajuista moninpeliä, taistelutovereiksi löytyi aina vain omaa N-Gageaan näpräävä työkaveri. Ainakin RedLynxin osaaminen taskustrategian saralla näkyy Warhammerissa, joten aivan hukkaan kaikki ei mennyt.

 

Vaihtopelaaja

Kirjoittanut [pelaaja_author:6]

Toisin kuin Miikalla minulla on vain vähäistä kokemusta Warhammer 40K:n maailmasta. Se ei toisaalta haitannut pelikokemusta, sillä aseistuksen ja joukkojen tehtävät selvisivät hyvin nopeasti. Squad Commandin yksinpeli ei kuitenkaan jaksanut juuri innostaa.

Intensiivinen moninpeli on toinen juttu. Älyttömän tehokkaiden aseiden ja tiiviiden aikarajojen takia Squad Command on yksi harvoista käsikonsolipeleistä, joiden nettimoninpeli kiinnostaa muutamaa matsia enemmän. Lisäksi taistelut pysyivät hallinnassa jopa kahdeksan pelaajan rytinöissä.

Jos pitäisi valita, kumpaa versiota pelaisi, PSP olisi selkeä voittaja nätimmän grafiikan ansiosta. Toisaalta DS:n yläruutu on korvaamaton apu, sillä se näyttää karttanäkymän jatkuvasti. Ohjauskaan ei ollut hullumpi kosketuskynällä.

7/10

Kommentit

Käyttäjän Templar kuva
Templar

Demon perusteella kelpo strategiaa

Käyttäjän Tappajahauki kuva
Tappajahauki
Käyttäjän JB Gigas kuva
JB Gigas

iha ookoo

Käyttäjän Reiveni kuva
Reiveni

Kevyttä ja klassista strategiaa, all i need.

Käyttäjän yoroi kuva
yoroi

Aivan liian lyhyt ja helppo, muuten ok.

Käyttäjän Kranni kuva
Kranni
Käyttäjän Rabamux kuva
Rabamux

liian lyhyt mutta ytimekäs

Käyttäjän TattiKi kuva
TattiKi
Käyttäjän Juppe kuva
Juppe

Lyhyt ja tiivis paketti

Nostoja