Games Workshopin metallifiguureilla pelattava Warhammer-pöytäpeli on jo yli kahden vuosikymmenen ajan asettanut örkkien, ihmisten, haltijoiden ja kaaosjumalien kätyrit toisiaan vastaan lukemattomissa taisteluissa ympäri maailmaa. Samaa varsin uskollisesti kuvattuna tarjoaa virtuaalimuodossa Warhammer: Battle March, joka on käännös tietokoneilla nähdystä tosiaikastrategia Warhammer: Mark of Chaoksesta sen Battle March lisäosalla höystettynä. Konsolipelaajat saavat siis kummatkin yhdessä paketissa.
Pöytäpelin hengessä Battle March keskittyy pelkästään kymmenpäisistä joukko-osastoista koostuvien armeijoiden ja niitä komentavien sankariyksiköiden välisiin kahinoihin. Resursseja ei kerätä eikä tukikohtia rakennella. Taistelut voitetaan joukkojen älykkäällä käytöllä sekä nopeilla päätöksillä.
Niitä myös tarvitaan, sillä taistelut etenevät nopeasti ja niissä tapahtuu paljon. Omia joukkoja on liikuteltava oikeisiin asemiin ja niiden muodostelmia on vaihdeltava tarpeen mukaan. Piiritysaseet, kuten tykit ja ballistat, on pidettävä tuliasemissa, ja sankariyksiköiden erikoiskykyjäkin pitäisi osata käyttää, puhumattakaan niiden välisistä kaksintaisteluista, jotka ovat kokonaan oma minipelinsä.
On sanomattakin selvää, että pelaajalla on paljon tehtävää. Tässä kohtaa Battle March alkaakin kompuroida. Tekijöiden ohjausmalli ei lainaa paremmin toimivista toisista konsolistrategiapeleistä, vaan perustuu kömpelöön ”valikkoja valikoiden alla” systeemin, joka vaatii niin olkanappien, ristiohjaimen kuin nappienkin käyttöä. Perusliikkuminen ja hyökkääminen vielä sujuvat, mutta muu toiminta kaatuu auttamatta ohjauksen hankaluuteen.
Tämä on suuri ongelma etenkin siksi, että liian suuret tappiot yksinpelissä johtavat siihen, ettei pelaajalla ole välttämättä varaa täydentää menetyksiä uusien yksiköiden ostamisesta puhumattakaan. Joukkoja voi myös kehittää varusteiden ja taikaesineiden avulla, mutta kaikki tämä vaatii kallisarvoista kultaa.
Ei maalia tai pensseleitä
Pelissä on kolme yksinpelikampanjaa. Yhdessä ohjataan örkkejä, toisessa ihmisten imperiumia ja haltijoita, kolmannessa kaaoksen kätyreitä. Vaikka itse taistelut luovat etenkin yksiköiden ulkoasulla autenttista figuuripelitunnelmaa, itse kampanjat tylsine tarinankuvauksineen hukkaavat pelimaailman tarjoaman hyvän mahdollisuuden. Pelissä ei koskaan päästä huikean alkuanimaation asettamalle tasolle.
Warhammer-pelistä puhuttaessa moninpeli on luonnollisesti tärkeässä asemassa. Battle March mahdollistaakin oman armeijan rakentamisen hyvin monipuolisesti. Joukkojen ulkoasua voi muokata jopa sotilaiden eri osia myöten. Yksinpelin osapuolten lisäksi armeijansa voi rakentaa myös skaven-rottamiehistä tai pimentohaltijoista.
Armeijan rakentelun mielekkyyttä tosin laskee se, että ainakin arvostelusessioiden aikana moninpeliseuraa oli vaikea löytää. Toki armeijaansa voi johtaa myös yksittäisissä taisteluissa tekoälyä vastaan, mutta se ei anna kovinkaan kaksista vastusta.
Warhammer: Battle March ei pelinä ole mitenkään huono, vaan tavoittaa figuuripelin hengen erinomaisesti. Konsoliversio kuitenkin kaatuu lajityypin perusongelmaan eli kömpelöön ohjaukseen, mikä haittaa ratkaisevasti pelin taisteluiden nopeuden vuoksi. Pelaajan taistellessa kontrollien kanssa voi omien sankareiden tai yksiköiden kohtalo olla jo ratkaistu. Warhammer-peliä kaipaavien kannattaa mieluummin testata pc-versiota tai sitten sitä ihan oikeaa pöytäpeliä, mikäli lompakko vain kestää tinan hinnan.