Tietoverkkojen syövereissä
Ubisoftilla on runsaasti kokemusta suuren luokan toimintapeleistä. Siksi ajatus taas yhdestä parkour-tyyliseen liikehdintään ja hiippailuun nojaavasta hiekkalaatikkoelämyksestä tuntui hieman kuluneelta. Watch Dogsilla on kuitenkin kyky hurmata varomaton pelaaja tunnelmallisella teknologiamaailmallaan, jossa mikään tieto ei pysy salassa.
Aiden Pierce on pysäyttämätön hakkeri. Lähes kaikkeen dataan käsiksi pääsevä mies onnistuu herättämään vääränlaista huomiota epäonnisen pankkikeikan yhteydessä. Lopputuloksena hänestä halutaan eroon pysyvästi. Mysteereihin ja digitaalisen maailman koukeroihin kietoutuva mies havaitsee pian läheistensä olevan vaarassa. Hakkerien maailmassa tieto on valtaa, ja sillä käydään jatkuvaa kauppaa – joskus myös ihmishenkiä vastaan. Jokainen Aidenin haparoiva askel tuntuu johtavan aivan uudenlaisten kysymysten äärelle ympäristössä, jossa keneenkään ei voi luottaa. Herkullinen juoni upottaa pelaajan syvälle salaperäisten hahmojen kutomaan verkkoon, joka pettää alta aina, kun pelaajalle on luotu tunne tietynlaisesta kontrollista.
Nykyajan fiktiiviseen Chicagoon sijoittuva tarina on saanut raameikseen hyvät puitteet. Avoin hiekkalaatikkomaailma rinnastetaan automaattisesti Grand Theft Auto -sarjaan, ja vertaus tekeekin oikeutta molemmille peleille. Kauniisti mallinnettu kaupunki tarjoilee runsaasti erilaista maisemaa tapahtumien näyttämöksi. Suuri pelialue ulottuu myös kaupunkia pidemmälle ja raittiista ilmasta pääsee nauttimaan niin vehreillä, löyhemmin asutetuilla alueilla kuin merelläkin. Eläväinen maailma etenee omalla painollaan, mutta myös reagoi Aidenin läsnäoloon asianmukaisella tavalla.
Chicagon kaupunki nojaa teknologiaan ehkä jopa hieman liikaa. Kaupungin tietoverkkoa pyörittää ctOS:ksi kutsuttu supertietokone, jota Aiden käyttää surutta hyväkseen. Tätä kautta toimii myös pelin suurin taktinen elementti, hakkerointi. Älypuhelintaan käyttämällä mies pääsee käsiksi kaupungin kameroihin, palvelimiin ja tietokoneisiin. Aiden hallitsee liikennevaloja, kaupunginosia yhdistäviä siltoja ja kokonaisia junia niin halutessaan. Puhelin on varustettu käytännöllisillä ohjelmilla, jotka antavat Aidenille informaatiota jokaisesta vastaan kulkevasta ihmisestä. Pankkitilin saldo, eriskummalliset taipumukset ja muut hyödynnettävät tiedot ovat avoimesti esillä kuin odottaen hyväksikäyttöä.
Eräänlainen rikoksenestosovellus vinkkaa myös todennäköisistä rikkeistä tai niiden uhriksi joutumisesta, jolloin pelaaja voi spontaanisti tehdä päivän hyvän teon ja jakaa omavaltaista oikeutta kaupungin kaduilla. Sivutehtäviä on saatu mukaan ilahduttava määrä hyvinkin laajalta skaalalta. Pieniä minipelejä tuntuu löytyvän joka nurkan takaa, mutta pelaaja voi käyttää aikaansa myös hieman suurempien tehtävien parissa, joista monet käyttävät jollain tavalla hyväkseen Aidenin taitoja. Pelaajalta kaivataan myös kykyä ratkaista ongelmia, sillä edestä löytyy runsaasti käytännön pulmia esimerkiksi hakkerointiosuuksien muodossa.
Vaikka monipuolisuus sivuaktiviteettejä leimaakin, ei samaa voi sanoa itse pääjuonen tehtäväkokonaisuuksista. Turhan usein sorrutaan käyttämään samaa perusrakennetta, jolloin osa ajasta menee pakkopullamaiseen puurtamiseen. Vaikka Watch Dogs sortuukin lievään pelialueiden kierrättämiseen, on koko maailmaa osattu kuitenkin käyttää hyväksi riittävissä määrin.
Pelissä ei juurikaan puututa pelaajan tyyliin suorittaa tehtäviä. Tiedustelu ja tiedonkeräys on tyypillisesti mahdollista toteuttaa joko aseet laulaen tai hienovaraisesti tietoverkkoon tunkeutuen. Pilvenpiirtäjän ylimmässä kerroksessa sijaitsevaan palvelinhuoneeseen pääsee sekä raivaamalla tiensä vihamielisten joukkojen läpi väkipakolla että kamerasta toiseen edeten. Kenttäsuunnittelussa on huomioitu ympäristön tarjoamat mahdollisuudet, ja vihamielisiä vartijoita voikin harhauttaa kuin itsekseen avautuvilla ovilla tai poltergeistin riivaamalla puhelimella. Räjähtävää elektroniikkaa ja kaasuputkia löytyy kätevästi lähes jokaiselta alueelta, ja täydellisen salamurhan juoniminen onkin pelkkää räiskintää suurempaa hupia.
Vihamielisten vartijoiden sabotointi on erittäin hauskaa ja tuloksia tuottavaa puuhaa. Suurta hupia tuottaa esimerkiksi varustevyössä killuvan kranaatin laukaiseminen etäältä. Kulloisenkin kaverin tekoälystä riippuu se, räjähtääkö mies siihen paikkaan vai onnistuuko tämä kenties viskaamaan tappavan mötikän naapurin tontille – ja suoraan kollegansa kasvoille. Myös taitopisteiden kautta kerrytetyt kyvyt mahdollistavat hyvän joukon taktisia elementtejä, oli Aiden liikkeellä sitten jalkaisin tai moottoriajoneuvolla. Kaupungin pimentävä sähkökatkos on omiaan takaamaan onnistuneen paon tilanteesta kuin tilanteesta. Tämän lisäksi mies voi esimerkiksi häiritä kaikkia lähialueen puhelinyhteyksiä tai heitellä ärsyttävällä äänellä varusteltuja hämäyslaitteita.
Yksinpelikampanjan lisäksi Watch Dogsista löytyy ihan kelpo moninpeliominaisuus. Kilpailla voi kaverin kanssa tai tätä vastaan kuudessa eri pelimuodossa. Paletti koostuu tavanomaisista kilpa-ajoista sekä Free Roam -tilasta, jossa kaupunki on enimmillään kahdeksan pelaajan hyödynnettävissä. Hakkerointi- ja varjostustehtävät puolestaan limittyvät toisen pelaajan yksinpeliin ja tarjoilevat suurta hupia pieneksi hetkeksi. Haasteen hyväksyessään vastapuoli ikään kuin tunkeutuu toisen peliin tekemään kiusaa valitsemallaan tavalla. Satunnaisia hauskoja hetkiä tuovat verkkopelimuodot eivät kuitenkaan jaksa kaikessa tavanomaisuudessaan viihdyttää muutamaa erää pidempään, ja ne näyttelevätkin kokonaisuudessa selkeää sivuroolia.
Visuaalisesti kaunis teos ei yllä aivan tuoreen sukupolven parhaimmistoon, mutta se on siitä huolimatta erinomaista katseltavaa. Yksityiskohtainen animointi herättää hyvin henkiin koko Chicagon hahmoineen, ja peli pyörii tasaisesti nykimättä. Tunnelmallinen ääniraita käyttää hyväkseen erikoisiakin tehokeinoja, eikä geneeristä toimintamusiikkia juuri päästä kuulemaan. Tunnelma pysyy tiiviin salamyhkäisenä isoveljen valvoessa viereltä.
Tarinallisesti kiehtova peli on hyvin kirjoitettu. Runsaat sivuhahmot tuovat ihanaa väriä muuten niin vaisun Aidenin rinnalle ja piristävät persoonillaan kokonaisuutta erinomaisesti. Jokaisella tuntuu olevan oma tarinansa kerrottavana, mutta kuten pelin henkeen sopii, kukin varjelee menneisyyttään paljastaen siitä vain pakollisen. Juoni kuvaa lähes raadollisesti sitä, miten lähes kaikki tieto on vapaasti osaavien tekijöiden saatavilla.
Kyseessä ei ehkä ole se monien odottama messiaspeli, mutta Watch Dogs on silti erinomainen kokemus, jonka kybermaailmassa mikään ei ole yksioikoisen selvää. Aidenia ajaa eteenpäin tarve saada tietää, ja peli onnistuu herättämään saman halun myös pelaajassa. Pienien lapsuksien värittämä kokonaisuus yltää kaikesta huolimatta ehdottomasti kevään parhaimpien pelien joukkoon.