Weird West

Pelaaja.fin arviossa ylhäältäpäin kuvattu villin lännen seikkailu!

18.6.2022 12:29

Wild West -arvostelu on julkaistu alkujaan Pelaaja-lehden toukokuun numerossa 233. Tuoreimpien arvostelujen tasalla pysyt tilaamalla lehden täältä!

Villiä oudompi länsi

Kun ruudulle ilmestyy nimi Raphaël Colantonio, minun kiinnostukseni pamahtaa välittömästi katon läpi. Mies tunnetaan Dishonoredin, uusio-Preyn ja jopa Dark Messiah of Might and Magicin luovana voimana, minkä voi tulkita neroudeksi immersiivisten simulaatioiden alalla. Colantonio luopui muutama vuosi sitten AAA-tuotannoista ja siirtyi niin ikään Arkanelta lähteneen kaverinsa kanssa indielinjalle. Heidän WolfEye-studionsa ensimmäinen peli on Weird West, joka vie immersiosimut villiin länteen ja vaihtaa kamerakulman isometriseksi.

Peli lähtee laukkaan heti ensi minuuteilla. Entinen palkkionmetsästäjä Jane Bell kokkaa päivällistä farmin keittiössä, kun kannibaalijengi murhaa hänen poikansa ja kidnappaa aviomiehen priimalihaksi. Ruumis ei ehdi kylmetä, kun paukkuraudat on jo kaivettu esiin takapihan mullista. Peli voisi listata kertaheitolla kaikki sisältövaroitukset, sillä pian verkkokalvoille puskee tarinoita murhista, orjuudesta ja raiskauksista. Pelin ”outo länsi” on Amerikan rajaseutu yönpimeän linssin läpi suodatettuna.

Weird West

Myös yliluonnollinen on läsnä kaikkialla noitien, ennustusten ja hirviöiden muodossa, eikä Weird Westin tarina ole suinkaan yksioikoinen kostoretki. Se on viisi keskenään lomittuvaa tarinaa, joissa sama pelimaailma koetaan noin 20 tunnin aikana viiden erilaisen ihmisen näkökulmasta. Isona teemana ovat seuraukset. Janen tarinassa jätin tappamatta erään konnan, mikä johti myöhemmin sympaattisen sivuhahmon murhaan. Seuraavan antisankarin roolissa varmistin, että pahisäijä pääsi puupalttooseen. Päähahmotkin voivat palata auttamaan seuraavissa tarinoissa ja päästä silloin hengestään. Villiä, eikö? Tarina ei mene sinne, minne ensin veikkaisi.

Jos tässä vaiheessa mielessä siintää kuva megasynkeästä, isometrisestä Dishonoredista, kannattaa vedellä hätäjarrua. Weird West on teoriassa juuri sellainen immersiosimu kuin luvattiin, mutta se jää monessa suhteessa pettymykseksi. Ongelmat voi ratkaista väkivallan sijasta hiiviskelyllä, mutta piilopelaaminen ei ole tarkkaa ja hallittua vaan sotkuista ja ärsyttävää. Vihollisten tekoäly unohtaa puolestaan uhat aivan liian nopeasti.

Weird West

Taistelu on tosiaikaista sohimista ja räiskintää, jossa ei ole tuplatikkuammuskelujen tarkkuutta. Pelin mättöä kantaa kokonaan Max Payne -henkinen aikaa hidastava väistöhyppy, jonka aikana ehtii sihtailla mielin määrän, ja useimmat eri hahmojen tai aseluokkien erikoiskyvyistä jäävät täysin sen varjoon, vaikka teoriassa olisi tarjolla okkultistisia voimia ja pyssymagiaa. Niinpä viisi hahmoa tuovat peliin vaihtelua vain tarinan tasolla.

Colantonio ja kumppanit ovat saaneet aikaan rosoisen ja kaoottisen pelin, joka tuntuu kieltämättä kiehtovalta. Sille ei voi kuitenkaan povata kuin kapeaa kulttisuosiota. Studiolla ja sen johtajilla on selkeästi enemmän kunnianhimoa kuin resursseja, mikä näkyy puolivillaisuutena koko Weird Westin halki. Hyvää lupaa kuitenkin se, että ainakin ensimmäinen päivitys korjaa järjestelmiä järkevillä tavoilla.

Toisaalta ei myöskään tunnu siltä, että olisin ikinä pelannut aivan vastaavanlaista peliä. Mukaan on saatu höyryävä lautasellinen friikkitunnelmaa ja vaaran tuntua. Monessako pelissä esimerkiksi kokonainen kaupunki voi kaatua verilöylyyn, kun pelaajan nöyryyttämä konna palaa satunnaisesti kostamaan ja aiheuttaa vahingossa massa-ammuskelun? Outoa luvattiin, outoa saatiin.

6/10
KehittäjäWolfEye Studios
PeligenretRoolipeli
Pegi-ikärajatK-16
Pegi-merkinnätHuumeet, Kiroilu, Väkivalta
Lisää luettavaa