Vin Diesel on mies. Siitä ei päästä mihinkään. Toki hän on näytellyt Tuttisoturissa, mitä ei kyllä voi pitää edes etäisesti minään 2000-luvun Lastentarhan kyttänä, mutta lopulta tämä kaveri on kuitenkin kylmä saalistaja Riddick sekä huimapäinen Dominic Toretto.

Ikävä kyllä Wheelman lukeutuu samaan kastiin Babylon AD:n ja XxX:n kanssa. Vaikka niin kovasti halusinkin, että Wheelman olisi risteyttänyt Fast and the Furiousin ja Driverin parhaita puolia, se on vain aika väsynyt ja teknisesti keskinkertainen kaahailu, jossa Dieselin itsensä ääntä kuullaan vain välinäytöksissä.

Takaa-ajettu

Jos Wheelmania testaa pelikaupassa yhden tai kahden kentän verran, syntyy siitä täysin virheellinen kuva. Wheelmanin toiminta tuntuu aluksi hyvältä, mutta puutuminen iskee viimeistään siinä tunnin pelaamisen jälkeen.

Näyttämönä toimivaa Barcelonaa ei käytetä kunnolla hyväksi yhdessäkään tehtävässä, vaikka kaupungilta löytyykin todella herkullisia kapeita syrjäkatuja, joilla saisi aikaan fantastisia takaa-ajokohtauksia. Pahaa tuhlausta!

Toinen ongelma on autojen tylsä ohjattavuus. Autot eivät eroa toisistaan mitenkään. Jopa huippuvauhti tuntui olevan sama lähes autossa kuin autossa. Tämä koskee siis myös moottoripyöriä, joiden ohjastaminen ei eroa autosta mitenkään. Tylsää!

Tehtävät menevät aina samaa kaavaa. Joku random-tyyppi pitää pysäyttää, kidnapata tai vastaavaa. Tällä välin kymmenet pahikset yrittävät nistiä sinut ja tuhota autosi. Menopeliä voi vaihtaa lennosta Just Cause -tyyliin loikkaamalla omasta autosta edessä ajavaan. Tätä kikkaa ei kuitenkaan voi juuri koskaan käyttää pahisten eliminoimiseen, joten ainoaksi vaihtoehdoksi jää heidän autojensa töniminen pois kadulta. Tämä on tehotonta ja kaiken lisäksi täysin turhaa, sillä vihollisten autoja ilmaantuu sitä mukaa kannoillesi, kun hoitelet vanhoja kärryjä päiviltä. Se jos mikä puuduttaa!

Joissain tehtävissä päästään vähän ammuskelemaan, mutta nämä osuudet ovat niin keskinkertaisesti toteutettuja, että oikein pahaa tekee.

Pelissä törmäsin vain yhteen tehtävään, joka vaikutti todella lupaavalta. Siinä pelin päähahmo Milo ajaa etsintäkuulutetulla autolla poliiseja vältellen. Tehtävä on kuin hiippailua autolla. Siinä ajellaan hiljalleen syrjäkujia pitkin ja varotaan osumasta kyttien näköetäisyydelle. Ikävä kyllä tehtävän hiippailuosuuden selvittää alle minuutissa, minkä jälkeen tehtävä muuttuu taas mitäänsanomattomaksi tuubaksi.

Barcelona ja sen mukavat asukkaat

Wheelmanissa pistetään ainoastaan jengiläisiä ja gangstereitä lihoiksi. Jalankulkijat ovat äärimmäisen taitavia väistelemään autoja ja immuuneja lyijymyrkytykselle. Samoin poliisit ovat kuolemattomia. Mukavaa porukkaa barcelonalaiset kuitenkin ovat. Kun Milo tarvitsee autoa, kolmion painallus saa ohi ajavan auton jarruttamaan rankasti, jolloin varastaminen onnistuu helposti.

Samaa vieraanvaraisuutta löytyy myös muuten niin ilkeistä ja häikäilemättömistä vihulaisista. Nämä pahalaiset jäävät takaa-ajoissa odottelemaan Miloa, jos tämä ei suoriudu mutkista tarpeeksi nopeasti. Myöhemmissä tehtävissä tästä ominaisuudesta päästään tosin eroon.

Onko Wheelmanissa sitten mitään hyvää? No, checkpointteja on ripoteltu reilulla kädellä, joten mokaaminen tehtävässä ei vie pelaajaa kauhean pitkälle taaksepäin. Joskus ajamisessakin on hyvä fiilis, kun takaa-ajettavat rosmot kurvaavat jollekin jalkakäytävälle tai kapeammalle kadulle, josta löytyy pari hyppyriksi sopivaa portaikkoa. Tällöin Wheelmanissa on lennokas ja mukava meininki. Mutta siihenpä se sitten jääkin.

4/10
Lisää luettavaa