Wii Sports

Kukaan ei voi jäädä Wii Sportsin nähdessään vain sivustakatsojaksi.

14.9.2011 21:37

Ymmärrän täysin, miksi Nintendo on pakannut Wii Sportsin jokaisen Wii-konsolin mukaan. Kukaan ei voi jäädä pelin nähdessään sivustakatsojaksi, vaan erityisesti pesäpallo, tennis ja golf houkuttelevat kokeilemaan itsekin, miten maila heiluu ohjaimen tahtiin. Pidemmän päälle keilailusta löytyy kuitenkin syvintä ja haastavinta pelattavaa.

Testasimme viiden urheilulajin kokoelmaa yhden pitkän päivän ja illan Nintendon tiloissa, ja pelikavereina kävi talon peliväen lisäksi myyntiä ja markkinointia. Tilaisuus olisi voinut hyvin olla teennäisen tuntuista esiintymistä, mutta nopeasti kävi selväksi, että pelaajat todella pitivät Wii Sportsista. Nyt ei oltu poseeraamassa, vaan kisaamassa.

Varsinkin keilailu tekee nelinpelissä pesäeron aloittelijan ja ammattilaisen välillä. Ensimmäiset pallot kaartavat väkisinkin ränniin, mutta kokenut pelaaja laittaa kovan kierteen suoraan taskuun. Mitä enemmän heittoon saa voimaa, sitä paremmin keilat myös kimpoilevat. Ohjain kiersi vuorotellen kädestä käteen ja meteli yltyi kierroksesta toiseen.

Kunnari!

Pesäpallossa lyöminen on valttia. Ajoituksen hioutuessa kohdalleen terävät näpyt etukenttään ja räjähtävät kunnarit alkavat sujua. Syöttö tuntuu tylsältä, vaikka kierrettä voi lisätä ohjaimen näppäimillä, ja samaten pelaaja alkaa kaivata mahdollisuutta ulkokentän komentamiseen. Yksinkertaisuus ei olisi kärsinyt, jos pallon heittely ja koppaaminen olisi ollut vapaavalintaista.

Tenniksestä löytyy puolestaan yllättävää syvyyttä. Pelaajat liikkuvat itsestään ja ohjaimella hallitaan vain lyöntiä. Monipuolisten kierteiden laittaminen palloon ja raivokkaat iskulyönnit alkavat sujua parin tunnin pelaamisen jälkeen.

Välillä pelaaja kuitenkin epäilee, miten huolella peli ohjaimen liikkeitä seuraa. Samalta tuntuva lyöntivoima saa golfissa aikaan erilaisia tuloksia, keilailussa kierre lähteekin vastakkaiseen suuntaan ja nyrkkeilyssä kädet heiluvat kuin itsestään. Viimeisin onkin pelin heikoin laji. Ohjaus tuntuu ajoittain tarkalta, mutta hetkittäin iskut lähtevät puolestaan minne sattuu.

Huijari!

Myös mahdollisuudesta peleissä huijaamiseen on jo ehditty puhua. Totta on, että Wii Sportsia voi pelata pienillä ranneliikkeillä sohvalla löhöten, mutta jos rikkoo sääntöjä, pelillä ei ole väliä. Olen nimittäin kuullut, että tosielämässäkin pasianssissa kortteja voi kurkkia ennalta ja jalkapallossa pistää pallon maaliin kädellä, mutta en tee niinkään.

Veikkaan myös, ettei löysäilytekniikkaa kannata yrittää myöskään seurassa pelatessa. Wii Sportsin ympärilleen keräämä jengi pisti ainakin testisessiossa laiskottelijat kuriin, jos heittoon ei haettu kunnon liikerataa. Yhtälailla Wii Sports on yhteispeli, jossa peliotteet ovat osa show’ta.

Wii Sportsin ääressä vietetty aika oli hauskinta pelaamista pitkään aikaan. Vasta seuraavana päivänä iskee vallankumouksen jälkeinen krapula ja paluu arkeen: ei näitäkään minipelejä loputtomiin jauheta, vaikka Wiin ohjain todistaakin tässä toimivuutensa.

Se on ensimmäinen askel. Seuraavaksi kaivataankin sitten todellisia näyttöjä eli pitkäikäisiä urheilupelejä, joissa ohjaimen liike on yhtä ratkaiseva pelimekaniikka kuin Xbox 360:n NHL 07:n oikeanpuoleisen analogitikun lämäri.

YKSINKERTAISEN KAUNISTA?

Wii Sportsin ulkoasu on täydellinen: yksikään lisäpolygoni tai tekstuurimega ei tekisi pelistä paremman näköistä. Onko ratkaisu oikea?

Toiset tykkää, toiset ei: toimituksessa Thomas ei voi sietää abstraktia tyyliä, kun taas Lassi haluaisi lisää samanlaisia Wii-pelejä.

Selvää on kuitenkin, että tällaisilla ratkaisuilla Wii välttää suoran vertailun Xbox 360:n ja PlayStation 3:n kanssa.

7/10
Lisää luettavaa