Korkealta ja kovaa
Konsolivalmistajien kylmässä sodassa tärkeimpiä etupesäkkeitä ovat aina olleet ajoneuvojen tähdittämät pelit. Nintendolla on Mario Kart ja Microsoftilla Forza, kun taas monille Sony-uskovaisille japanilaisjätin tallin rakastetuin vauhtipeto on Wipeout. Jo PS1-ajoista asti kaahailun ystäviä riemastuttanut persoonallinen pelisarja on kuitenkin loistanut poissaolollaan jo puoli vuosikymmentä.
Nyt pelisarjan kolme tuoreinta osaa on saatettu nykypäivän standardien tasolle silmät pudottavan upean kokoelman voimin. Wipeout Omega Collection sisältää PlayStation Vitalle vuonna 2012 julkaistun Wipeout 2048:n lisäksi PS3:lle julkaistun Wipeout HD:n Fury-lisäosineen. Pelaaja voi hyppiä pelistä toiseen mielensä mukaan, ja kolmikon jokainen edustaja sisältää reilusti tahkottavaa alati haastavammaksi äityvien kilpailusarjojen muodossa. Muhkean yksinpelikattauksen lisäksi mukana on moninpeli sekä verkossa että samalla sohvalla.
Wipeout-sarjan sydän on värikylläinen ja neonvaloissa kylpevä futuristinen maailma, ja valovoimaista ulkoasua kehystää keskushermostoa täsmäpommittava konemusiikin täyttämä äänimaisema. Omega Collection on joka osa-alueella pätevä tekninen taidonnäyte, joka ei silmäkarkin saralla häviä piiruakaan nykypäivän komeimmille julkaisuille. Pelin ruudunpäivitys pysyy täysin tasaisena myös karvalakki-PS4:llä, vaikka ruutu olisi väärällään tulta ja tappuraa. Tiettävästi myös 4K-resoluutioon venyvä Pro-versio pysyy silkinpehmeänä joka käänteessä.
”Todellinen haaste on selvittää vinhasti polveilevien ja kiemurtelevien ratojen salat parhaan kierrosajan toivossa.”
Monenkirjavat kilpailusarjat sisältävät klassisia osakilpailuja, aika-ajoja, alati nopeammaksi kiihtyviä etappiratoja ja monia muita variaatioita joko aseilla tai ilman. Pelimuodosta riippumatta luvassa on hulppean nopeatempoista kisailua hillittömiin huippunopeuksiin yltyvien kiiturien puikoissa. Vaikka tekoälyn ohjastamat kuskit panevat pelaajalle kampoihin kiitettävästi varsinkin korkeammilla vaikeustasoilla, todellinen haaste on selvittää vinhasti polveilevien ja kiemurtelevien ratojen salat parhaan kierrosajan toivossa.
Kaikille Wipeout ei kuitenkaan sovi. Pelin kontrollit ovat höllät, ja ohjaustuntumassa on aina pienoinen määrä ilmaa, minkä johdosta alusten ohjastaminen on aina hitusen liukkaalla pohjalla. Ratojen kaarteiden taltuttaminen ja tauotta heittelehtivän painovoiman kontrollointi vaativat kärsivällistä opiskelua ja pelin eksoottisen fysiikan omaksumista. Etenkin korkeammilla vaikeustasoilla nopeusmittarit suoltavat sen verran mielipuolisia lukemia, että jokainen notko, oikoreitti ja äkkijarrutus on oltava tiedossa jo hyvissä ajoin, ennen kuin penkka on edes näköetäisyydellä. Kun tähän hermoja ja hoksottimia vaativaan moukarointiin yhdistetään kilpakumppanien radalle kylvämät miinat ja ohi ujeltavat ohjukset, keitoksesta kehkeytyvä kakofonia on monille yksinkertaisesti liikaa.
Mutta niille, joiden selkäytimen Wipeoutin omintakeinen ohjattavuus tavoittaa, Omega Collection tarjoaa upean läpileikkauksen yhden kaikkien aikojen parhaan pelisarjan ytimestä. Kun pelaajan aistikirjo yhtyy yliääninopeutta kirkuvan nuolenkärjen kanssa ja ympäröivä maailma peseytyy pois ruudun reunamilta, Wipeout on huumaava ja transsiin ajava kokemus.
Vauhdin hurmaa joka solullaan uhkuva Wipeout Omega Collection on sekä huikea tekninen taidonnäyte että yksi eittämättä parhaista PS4:lle julkaistuista kaahailupeleistä. Harva teos saa pinottua sisällön määrän ja laadun näin täydelliseen tasapainoon.