Linnan juhlat
Wolfenstein: The New Order palautti tämän vanhan räiskintäsarjan takaisin pelaajien tietoisuuteen kunnon rytinällä useamman vuoden hiljaisuuden ja muutaman sitä edeltäneen varsin hengettömän osan jälkeen. Aivan kaikki eivät räiskinnästä huolimatta hyvin tarinavetoisesta ja synkästä pelistä pitäneet, mutta pääosin se keräsi kehuja niin pelaajilta kuin kriitikoiltakin. Pelaaja antoi sille syystäkin arvosanan 9/10 ja Pelaajan valinta -maininnan sarjaa uudistaneista ansioistaan. Nyt luvassa on lisää samaa itsenäisen The Old Blood -lisäosan myötä. Vai onko?
Nimensä mukaisesti The Old Blood sijoittuu menneeseen niin ajassa kuin hengessäkin. Emopelin esiosana se selventää, kuinka sarjan ikoninen sankari B. J. Blazkowicz saa käsiinsä kenraali Deathsheadin salaisen linnoituslaboratorion suunnitelmat ja sijainnin, jonne The New Orderin alussa ollaan hyökkäämässä. Helposti sijainti ei tietenkään paljastu.
Lisäosa on jaettu kahteen eri osaan tai näytökseen, joista ensimmäisessä soluttaudutaan pelisarjalle nimensä antaneeseen valtavaan Wolfensteinin linnaan, joka New Orderissa mainittiin vain nimeltä. Jälkimmäisessä osiossa puolestaan taistellaan natsien okkultistisen osaston kaivauksilla. Siellä natsit ovat tehneet merkittävän löydön, joka uhkaa koko maailmaa.
Lisäosa ei tietenkään kykene panostamaan tarinaan tai hahmoihin emopelin tasolla, joten meininki on alusta loppuun varsin suoraviivaista: tapa pahat natsit ja voita. Sen suurempia koukeroita ei ole luvassa lopun pientä yllätystä lukuun ottamatta. The Old Blood panostaakin tarinan sijaan enemmän vanhaan kunnon räiskintään.
Toimintaan on haettu uusia mausteita uusista aseista ja vihollisista. Koska peli sijoittuu aikaan ennen emopelin tapahtumia, on kaikki tekniikka hieman alkeellisempaa ja kömpelömpää, mutta tunnelma on muutoin sama. Natseja niitetään nyt muun muassa kranaattipistoolilla ja tehokkaalla pulttilukkokiväärillä, ja joitakin aseita myös kehitetään pelin edetessä erilaisilla lisäosilla. Se pitää uuden arsenaalin tuoreena läpi pelin. Mielenkiintoisin lisä on putkenpätkä, joka toimii brutaalin lähitaisteluaseen lisäksi myös työkaluna, jolla voi muun muassa kiivetä tietynlaisia seinänkohtia pitkin ja hajottaa toisenlaisia kohtia. Kenttäsuunnittelu takaa sen, että putkelle on riittävästi muutakin tehtävää kuin natsien kallojen halkaisua.
Ehkä Wolfensteinin linnan rajoitteista johtuen räiskintä etenee huomattavasti tunnelimaisemmin kuin emopelissä. Vaikka meno vaihtelee edelleen hiippailun ja puhtaan räiskinnän välillä, maisemat eivät juuri vaihdu kivisissä käytävissä, huoneissa ja katakombeissa kuljettaessa. Tässä on toki samaa tunnelmaa kuin alkuperäisessä Wolfenstein 3D:ssä, mikä lieneekin ollut tekijöiden tarkoitus. Sarjan vanhoihin peleihin löytyy viittauksia muutenkin, ja nyt joka kentässä on painajaisosio, jossa pelataan yhtä alkuperäisen pelin kenttää alkuperäisessä ulkoasussaan.
Huolimatta maisemien vaihtelun puutteesta ja etenkin ensimmäisen osan varsin suoraviivaisesta putkessa juoksemisesta The Old Blood on hyvin tehty kokonaisuus, jota pelaa mielikseen. Emopelin tavoin se näyttää ja kuulostaa upealta, ja lisäosa on tutustumisen arvoinen etenkin niille, joiden mielestä The New Order ei tarjonnut tarpeeksi alkuperäisen Wolfensteinin kaltaista menoa.
Itsenäisyytensä lisäosa taas lunastaa pituudellaan: pelaamista riittää kevyesti kuudeksi tunniksi, minkä lisäksi mukana on tietenkin yhtä sun toista kerättävää ja joka kentän oma haastetila kaupan päälle.