World of Warcraft: Legion

World of Warcraft: Legion piristää vanhaa peliä yhdistämällä taitavasti nostalgiaa ja uusia peli-ideoita. Mutta kuinka pitkäksi aikaa?

7.10.2016 05:15

Piru irti Azerothissa

Mitä on World of Warcraft? Olen pelannut sitä yli kymmenen vuotta, enkä osaa vastata kuin itseni puolesta. MMO-pelien kuningatar oli kaikille pelaajilleen parhaimmillaan juuri silloin, kun sen sisältö natsasi parhaiten heidän makuunsa. Mikä oli se määrittävä raidi? Paras luolasto? Parhaat pelikaverit? Aika moni väittäisi, että kulta-aika oli kauan sitten, eikä se enää palaa. Vai palaako?

Ainakin Blizzard on irtautunut ikuisesta riippakivestään eli örkeistä. Muistatteko, kun örkkijeesus Thrall pelasti Azerothin Deathwing-lohharilta? Tai kun hänen örkkisuojattinsa Garrosh muuttui pahikseksi ja valtasi Pandariaa? Tai kun örkki Garrosh meni vaihtoehtoiseen örkkiaikalinjaan ja toi sieltä lisää örkkejä? Uusi Legion on mannaa taivaasta niille, joille Warcraft oli muutakin kuin savimajoissaan kyhjöttävien vihermöykkyjen örähtelyä. Nyt mennään Illidanin ja yöhaltioiden puuhiin, Sylvanaksen juonitteluihin, Outlandin maisemiin, Arthaksen ja Wrath of the Lich Kingin tunnelmiin. Oli jo hemmetti aikakin.

Hyvä syy laajennuksen best of -kiertueelle tulee ulkoavaruudesta, kun planeettoja grillaavan Burning Legionin portaali avautuu Sargeraksen haudassa. Naftaliinista kaivetaan avuksi illidarit eli maailman emoimman yöhaltian Illidanin oppilaat. Nämä pirunmetsästäjät suljettiin aikanaan syväjäädytykseen, sillä harvempi uskoi demoneilta voimia varastavien tyyppien olevan aitoja hyviksiä. Sitten matkustetaan eteläisille merille eli kuningatar Aszharan ja korkeahaltioiden muinaisille asuinseuduille. Pitäisi löytää ”luomisen pilarit” eli muinaiset superaseet, joilla voi kärventää demonien loputtomia armeijoita. Uusista alueista Stormheim on vrykulien viikinkivuoria, Aszuna nagojen ja haltioiden soita, Highmountain taurenien inkkarihaahuilua ja Val’sharah perus-WoWin pimeitä Ashenvale-metsiä. Eniten omaa on Suramarissa. Se on varjohaltioiden kukoistava mutta diktaattorin tiukasti otteessaan pitämä suurkaupunki, jota ympäröivät maanalaiset ja unohdetut rauniot. Viimeksi mainittu on jotain aivan uutta koko pelille.

En tiedä, mitä sisäisiä muutoksia Blizzardilla on tehty, mutta Legion tuntuu heti alkumetreillään virkeämmältä ja innostavammalta kuin kolme edellistä laajennusta yhteensä. Ehkä kyse on pelaajan ja pelin yhteydestä. Jumalia ja lohhareita kepittäneet pelihahmot ovat niin merkittäviä tyyppejä, että pelimaailmakin alkaa sen jo uskoa. Niinpä tapahtumien keskiössä ovat pelaajahahmot, ja viikatemies korjaa ihailtavalla innolla talteen vanhoja ja turhan tuttuja npc-tyyppejä. Tarinassa on enemmän juonta ja välianimaatioita kuin koskaan ennen.

Oman sankarin merkittävyyttä korostetaan artefakteilla eli mega-aseilla, joita on jokaisella hahmoluokalla yksi per erikoistumistyyppi. Artefaktit poistavat pelistä yhden keräiltävän asian, mikä saattaa risoa joitakin pelaajia, mutta ne tuovat paljon hyvää. Tehoaseet ovat kuin minihahmoja, joita kehitetään hiljalleen. Ne muuttuvat tehokkaammiksi, nätimmiksi ja tärkeämmiksi päivä päivältä. Totta kai joka vastaantulijalla on samat ”uniikit” aseet, mutta se on vain yksi MMO-pelien faktoista. Pitää hyväksyä se, että jokainen pelaaja on oman tarinansa tärkein ja erikoisin tyyppi.

Voimatrippiä tulee lisää joka luokan omassa tukikohdassa. Näissä class halleissa pelaaja käskyttää WoW-maailman julkimoita ja patsastelee omassa erinomaisuudessaan. Paladiinit saavat esimerkiksi johtaa Silver Hand -järjestöä ja heilutella Ashbringer-miekkaa, vaikka moiset puuhat oli aiemmin varattu vain Blizzardin kirjoittamille kavereille.

World of Warcraft: Legion -arvostelu

”Legion tuntuu heti alkumetreiltään virkeämmältä ja innostavammalta kuin kolme edellistä laajennusta yhteensä.”

Uusi hahmoluokka, Demon Hunter, on sekin täyttää asiaa. Ne ovat haltioita, jotka ovat puukottaneet itseään silmään saadakseen ihmekatseen ja demoniset muodonmuutosvoimat. Mikä tärkeämpää, ne ovat WoWin haltioita steroideilla. Muistatteko sen klassisen volttihypyn, jonka mikä tahansa yöhaltia tekee täysin satunnaisesti? Demon Huntereilla on sataprosenttisesti käytössään loikintapelien tuplahyppy, jonka voi vielä venyttää lepakonsiipiseksi liitelyksi. Hyppelyyn jää koukkuun jo parissa illassa, ja muut hahmoluokat tuntuvat sitten liikunnallisesti vajavaisilta.

Vauhti ei rajoitu vain hyppelyyn, sillä Demon Hunterit ovat erityisen liikkuvainen hahmoluokka. DPS-malli suihkii riskaabelisti ympäri taistelukenttää eteen- ja taaksepyrähdyksillä, joihin on sidottu sekä vaurion tekeminen että kykyresurssien kasvatus. Fantasia supersankarista täydentyy lasersilmillä ja käyttäjänsä kokoisilla ihmeterillä. Tankkimalli on runsailla itseparannuksilla siunattu mutta pelottavan epätasaiselta tuntuva hahmo, joka muuttuu hetkellisesti körmydemoniksi.

Jyhmeät äänet ja näyttävät animaatiot tekevät Demon Hunterista miellyttävän pelata, mutta ei tarvitse pelätä sen olevan vanhoja hahmoja paljon parempi tapaus. Luokka on huikean hyvä ainoastaan AOE-vaurion tekemisessä, jossa se onkin ihan omaa luokkaansa – ainakin ennen ensimmäisiä nerfejä. Liikkuvuus ei ole kuitenkaan vain hyvästä, sillä DPS-demoninmetsästäjä on todella helppo saada hengiltä raidissa tai mythic-luolassa. Ei tarvitse kuin syöksyä väärään kohtaan, kun pomo vetäisee vaikka kunnon cleave-iskun. Normaalien hahmojen lähitaistelu tuntuu sen jälkeen stressittömältä seisoskelulta. Ja mainitsinko, että näiden tyyppien tukikohta on Fel Hammer -niminen avaruusalus?

Minulle WoWin maagisimmat vuodet olivat Burning Crusadessa ja Wrathissa, joten olen selkeästi laajennuksen kohderyhmää. Tekisi mieli hihkua, kun heilutaan vrykul-jättien taivaassa tai Hunter saa superkiväärin itseltään robomestari Mimironilta. Tekoälyhahmot kuittailevat Illidanin vanhalle ”You’re not prepared” -iskulauseelle, ja huumori on muutenkin taas kunnossa. Hilpeät ja kummat sivuhahmot tekevät sivutehtävistäkin muistettavia. Ja syytä olisi.

Joka laajennuksessa on tietenkin oma päivittäinen työnsä, ja Legionissa niitä kutsutaan World Questeiksi. Kaikki kartan alueet ja niiden oliot on sidottu pelaajahahmon tasoihin, joten ne voi ensin ratkoa missä järjestyksessä haluaa. Myöhemmin niihin palataan tekemään tuttuja tehtäviä tai niiden toisintoja. Joka päivä pitäisi tehdä vähintään neljä satunnaisesti kartalle ilmestyvää tehtävää, mutta tyypillisesti iskee himo hakea lisäkamaa myös parista muusta tehtävästä, joissa näkyy olevan erityisen herkkuja palkintoja. Kun tämän yhdistää PvP:hen ja luolastoihin, tekemistä ja saaliin saamisen keinoja on ilahduttavan paljon jo ennen varsinaista raidikautta. Mythic Plus -tason luolat taas tarjoavat hyvää haastetta taitopelaajille, jotka eivät välttämättä kaipaa viittä henkeä isompaa ryhmää ja raidauksen logistiikkatuskia.

Olisi minulla nitkutettavaakin. Artefaktit tekevät ainakin tässä vaiheessa vaihtoehtoisten hahmojen eli altien kasvatuksesta suhteellisen työlästä, mutta sen pitäisi kuuleman mukaan helpottua laajennuksen edetessä. Crafting taas on uudistuksineen vain puolittainen onnistuminen. Jopa keräilyammateissa on opeteltavana kaikenlaisia bonustekniikoita. Toisaalta yhdenkin kunnon raid-tason esineen tekeminen vaatii aivan järkyttäviä määriä nahkaa tai malmia, joten helpommalla pääsee ilman askarteluja. Käytännössä moni ongelmista katoaa joka ilta pelihimon kourissa, sillä Legion on innostavin WoW-laajennus sitten Wrath of the Lich Kingin – siinä on liki täydellinen tasapaino nostalgiaa ja aivan uusia ideoita. Riittääkö se todella pysäyttämään pelin tasaisen alamäen? Olen nähnyt kummempaakin tapahtuvan.

9/10

Legion piristää vanhaa peliä yhdistämällä taitavasti nostalgiaa ja uusia peli-ideoita. Mutta kuinka pitkäksi aikaa?

Janne Pyykkönen

9/10
KehittäjäBlizzard
JulkaisijaActivision
PeligenretRoolipeli
JulkaisualustatMicrosoft Windows
Pegi-ikärajatK-12
Pegi-merkinnätKiroilu, Väkivalta
Lisää luettavaa