World of Warcraft: Battle for Azeroth

World of Warcraft on taas laajentunut. Miikka Lehtonen arvioi uuden Battle for Azeroth -laajennuksen.

9.10.2018 11:00

Peikkoja, piraatteja ja kunnon seikkailua

World of Warcraft on taas laajentunut. Elokuun puolivälissä julkaistu Battle for Azeroth on muutaman viikon olemassaolonsa aikana herättänyt ristiriitaisia tuntemuksia. Yhtäältä kyseessä on selvästi yksi pelin kauneimmista ja viihdyttävimmistä sisältöpaketeista, mutta toisaalta se on monin tavoin viimeistelemättömän oloinen ja hieman lisäpohdintaa kaivannut tekele.

Azerothin sankarien pelastettua planeettansa demoniarmeijan invaasiolta edessä on taas uusi katastrofi, kun Azerothin kiertoradalta häädetty Sargeras-titaani onnistui viimeisenä tekonaan haavoittamaan koko planeettaa kuolettavasti. Planeetan ytimestä tihkuva azeriitti toimii ennennäkemättömän voimakkaiden aseiden ja esineiden polttoaineena mutta vie myös planeettaa lähemmäs tuhoa pisara kerrallaan.

Tämä on tietenkin oiva tilaisuus herätellä vanhoja kaunoja, kuten banshee-kuningatar Sylvanas Windrunner tekeekin. Hän syöksee laumansa kansanmurhaa tihkuvaan hyökkäykseen ihmisten johtamaa allianssia vastaan, ja totaalinen sota näyttää uhkaavan koko planeettaa. Kumpikin osapuoli tarvitsee uusia liittolaisia, joita lähdetään hakemaan pieneltä saaristomatkalta.

Horden pelaajat lähtevät ratkomaan uusien zandalarilaispeikkojen ongelmia, kun taas allianssin pelaajat suuntaavat arkkimaagi Jaina Proudmooren kanssa Kul-Tirasin merimiesvaltioon. Molempia odottaa kolme uutta pelialuetta, jotka tarjoilevat aivan World of Warcraftin parhaimmistoon kuuluvia maisemia ja tunnelmia.

Itse menetin alta aikayksikön sydämeni Zandalarin keskiamerikkalaishenkisille viidakkomaisemille, joissa dinosaurukset vaeltavat ja kaikki vihertää upeasti. Toisaalta allianssin alueilla voi kokea kunnon kummitusmeininkiä ja seikkailla merirosvojen kanssa, joten tässä kisassa ei ole häviäjiä.

Levelöintikokemus 120. tasolle on valitettavan ristiriitainen. Enimmäkseen uudet maisemat ja ympäristöt ovat selvästi inspiroineet Blizzardin kehittäjiä, sillä 15–20 tunnin matkalle mahtuu paljon hauskaa. Horden pelaajat pääsevät kasvattamaan dinosauruksia, hengailemaan peikkojen kuolemanjumala Bwonsamdin kanssa ja avustamaan metsästäjälegenda Hemet Nesingwarya, kun tämä vie puuhansa äärimmilleen ja lähtee metsästämään eläinten suojelualueelle – joskaan ei ilman seurauksia.

Allianssin väki saa aimo annoksen merirosvomeininkiä sekä minun mielestäni pelin hienoimpiin kuuluvan kirotun kummitusmetsän, jossa langenneen suvun muinainen kartano häämöttää pahaenteisesti noitien ja niiden puuväännösten seassa.

Matkalla 120. tasolle hahmot muuttuvat tuskaisen hitaiksi ja tehottomiksi, eikä ongelma tule siitä korjautumaan, ennen kuin raidit tuovat kovimmat lootit hahmojen saataville – jos sittenkään.

Sisällön puolesta kaikki on siis kunnossa, mutta pelimekaanisesti homma tökkii. Eräs laajennuksen suurista uutuuksista on azeriittivarustus. Pelaajan kaulaan lyödään heti ensimmäisessä tehtävässä Azerothin sydän -riipus, joka tarjoaa hieman ominaisuuspisteitä ja lisäksi kerää hitaasti omia kokemuspisteitään ja azeriittitasojaan.

Päähän, olkapäille ja ylävartaloon puettavat azeriittipanssarit tuovat kukin mukanaan aimo annoksen pääominaisuuksia – voimaa, ketteryyttä, älykkyyttä ja kestävyyttä – mutta eivät lainkaan niin sanottuja toissijaisia ominaisuuksia, kuten kriittisen osuman mahdollisuutta tai nopeutta. Kun nämä kolme esinepaikkaa ovat perinteisesti tuoneet suuret määrät näitä elintärkeitä ominaisuuksia, nyt puute on suuri ja sen valitettavasti huomaa. Matkalla 120. tasolle hahmot muuttuvat tuskaisen hitaiksi ja tehottomiksi, eikä ongelma tule siitä korjautumaan, ennen kuin raidit tuovat kovimmat lootit hahmojen saataville – jos sittenkään.

Korvikkeena tarjotaan erilaisia azeriittikykyjä, joita kussakin varusteessa on tarjolla kourallinen rinkeihin jaettuna. Kultakin ringiltä saa valita aina yhden kyvyn, joka voi esimerkiksi voimistaa jotain hahmon kykyä, loihtia esiin säännöllisiä suojakilpiä tai imeä vihollisilta kestopisteitä. Monet kyvyistä ovat todella hyödyllisiä, kun taas osa on suoraan sanoen täyttä tuubaa. Kykyringit on sidottu azeriittitasoihin, joten tuoreiden olkapanssarien kyvyt voi saada käyttöönsä vaikkapa 13., 17. ja 21. azeriittitasolla.

Azeriittitasojen kerääminen on vielä toistaiseksi kovin hidasta puuhaa, vaikka Blizzard onkin luvannut nopeuttaa sitä tasaisesti ajan kuluessa. Niinpä nyt käy usein niin, että luolastosta tai avoimesta tehtävästä palkinnoksi saadun varusteen kaikki azeriittikyvyt vaativat niin korkeita azeriittitasoja, ettei niitä ole vielä avattuna kuin kaikkein kovimmilla grindaajilla. Jos näin käy, uusi varuste onkin täysin turha. Sitten kun azeriittitasot riittäisivät kykyjen avaamiseen, esine on tasoltaan jo niin alhainen, että se olisi vain rasite. Vaikka varusteen saisikin ylleen, sen azeriittikyvyt voivat olla niin huonot, että monta tasoa alempi esine on kuitenkin lopulta parempi. Näin ollen hahmon varustaminen 120. tasolla on kovin turhauttavaa puuhaa.

Tällaiset ongelmat ja Blizzardin peliksi hämmentävän runsaat bugit latistavat peli-iloa väistämättä. Ne eivät kuitenkaan tapa sitä, sillä kokonaisuutena Battle for Azeroth jää julkaisukunnossaan selvästi voiton puolelle. Itse levelöin reilun viikon sisään kolme hahmoa 120. tasolle, minkä jälkeen burnout alkoi kieltämättä jo painaa. Tämä kuitenkin kielii siitä, että valitseminen on vaikeaa. Käytännössä kaikki hahmoluokat ja niiden erikoistumiset tuntuvat omalla tavallaan hauskoilta, ja ne muutamat väliinputoajatkin ovat saamassa huomiota lähitulevaisuudessa.

Ongelmatkaan eivät ole kuolemanvakavia, sillä Battle for Azeroth on tietenkin suunniteltu eläväksi eli jatkuvasti päivitettäväksi peliksi. Lisäsisältöä on tulossa jo syyskuussa, ja horisontissa siintävät lisäksi kokonaan uudet pelaajarodut, jotka tullaan avaamaan myöhemmin lisättävien tarinoiden kautta. Vaikka päivityksille ja lisäsisällöille onkin tarvetta, Battle for Azeroth puhaltaa reippaasti uutta happea World of Warcraftin liekkiin ja sai ainakin minut taas pelaamaan aivan uudella innolla.

Aika näyttää, onnistuuko Blizzard tällä kertaa tarjoilemaan lisäsisältöä riittävällä aikataululla. Jos onnistuu, Battle for Azeroth voi olla vielä yksi World of Warcraftin parhaista lisäosista.

Sotaa vai ei – valitse itse!

Eräs Battle for Azerothin miellyttävimpiä ominaisuuksia on se, että pelaajat saavat nyt itse päättää, haluavatko he avoimen maailman PvP:tä vai eivät. Pääkaupungeissa päälle tai pois napsautettava sotatila määrittää, voiko toisen puolen pelaajien kimppuun hyökätä. Sotaisalle tielle lähteneet saavat kymmenen prosentin bonuksen kokemuspisteisiinsä sekä pinon vain avoimessa maailmassa toimivia bonuskykyjä. Sotatilan pois käytöstä kytkeneet taas saavat levelöidä rauhassa.

Voi sitä tekoälynkin kanssa sotia

Syyskuun alussa Battle for Azerothiin päivitetään paitsi mythic+-tason instanssit ja ensimmäiset raidit myös yksi laajennuksen suurista uusista ominaisuuksista. Warfrontit ovat tekoälyä vastaan käytävää PvP-sotaa, jossa puolustetaan alueita ja vallataan niitä dynaamisiksi ja avoimiksi kehutuissa skenaarioissa. Odotukset ovat korkealla, koska sotatantereista on suunniteltu yhtä laajennuksen kulmakiveä.

7/10
KehittäjäBlizzard
JulkaisijaBlizzard
PeligenretMMO, MMORPG, Roolipeli
JulkaisualustatMicrosoft Windows
Pegi-ikärajatK-12
Pegi-merkinnätOnline, Väkivalta
Lisää luettavaa