Aika kaivaa matoja mullasta
Olen ollut suuri Worms-fani jo monta vuotta. Mikään ei ole parempaa kuin vähän mittailla strategisia kykyjä kaveria vastaan matojen sotatantereella. Pelaajan toimituksessa istuessani olennainen osa työpäivääni oli Worms-matsi Kaitilan Jannea vastaan.
Rakastuin Worms-sarjassa yksinkertaisuuteen. Aseita on hirveä määrä, mutta loppujen lopuksi niiden käytön oppii hetkessä. Peliä pelataan vuorotellen, ja omalla vuorolla pitäisi pystyä samaan aikaan ampumaan tai räjäyttämään kaverilta mahdollisimman paljon matoja, mutta myös kuljettaa oma mato mahdollisimman suojaisaan paikkaan.
Yksinkertaiseen pelimekaniikkaan mahtuu syvyyttä loputtomiin. Sarjan aikaisempia osia jaksaa vääntää vieläkin hyvässä seurassa tuntikausien ajan. Vielä vuosienkin jälkeen keksitään uusia strategioita ja temppuja, joilla kaverin madot saadaan räjäyteltyä aikaisempaa tehokkaammin.
Kehittäjä Team17 lähti uudistamaan legendaarista sarjaansa pari vuotta sitten Worms: Revolution -pelillä, joka toi mukaan hahmoluokat, fysiikanmallinnuksen sekä kolmiulotteisen grafiikan. Pelimekaniikka pysyi edelleen tuttuna kaksiulotteisena, mutta ruudulla nähtiin kolmiulotteista grafiikkaa.
Sivulta kuvatuista tasoloikkapeleistä pitäisi olla jo opittu tämä yksinkertainen läksy: 2D toimii todella paljon paremmin kuin 3D. Aina välillä on hankalaa kertoa, onko edessä oleva maanpalanen taustaa vai oikeaa interaktiivista maastoa. Se yleensä selviää vasta, kun on tippunut omaan kuolemaansa tai mäjäyttänyt singolla seinään ottaen kovaa vauriota.
Myös fysiikanmallinnus heikentää tilannetta. Pelissä, jossa kastemadot sotivat keskenään, ei ole niin nuukaa, jos köydellä kiipeily ei ole realistista. Ikävä kyllä Team17 on ilmeisesti eri mieltä. Fysiikan lakien mukaan toimiva köysi on suuren luokan ilonpilaaja. Sillä on hankalaa päästä yhtään mihinkään. Vanhemmissa osissa köysi oli todellisten ninjojen työväline, jolla kiivettiin ja flengattiin päätähuimaavia jyrkänteitä pitkin. Nyt saa olla tyytyväinen, jos pääsee pienehkön mäen ylitse.
Hahmoluokat ovat ihan mukava uudistus, joskin itse ainakin päädyin käyttämään pelkkiä perusmatoja muutamien kokeilujen jälkeen. Isolla madolla on ihan kiva aiheuttaa valtavia räjähdyksiä, ja ketterän madon loikat ovat käytännöllisiä monessakin tilanteessa. Matsit kuitenkin pysyivät tasapainoisempina, kun kaikilla tiimeillä on neljä samanlaista matoa käytössään.
Kaiken valitukseni voisin antaa vielä anteeksi, jos pelin paras pelimuoto, Forts, olisi nautinnollinen. Tämän tärkeimmän testin Battlegrounds selvittää välttävästi. Vaikka kahden eri linnakkeen taisteleminen vastakkain onkin viihdyttävää pelaamista, en voi välttyä ajatukselta, että voisin tämänkin ajan käyttää Worms 2: Armageddonin pelaamiseen – siinä Forts toimii kymmenen kertaa paremmin.
Battlegroundsin linnakkeet ovat suuria ja monimutkaisia, mikä yleensä vie pelin aina sudden deathiin asti. Sotiminen tuntuu vähän pointittomalta, kun äkkikuoleman aikana nouseva vesi on kuitenkin lopulta ratkaiseva tekijä. Pelimuoto on muuttunut enemmän omien asemien paranteluksi ja vastustajan linnan rikkomiseksi kuin mestarillisten kranaattien masteroinniksi. Minä haluan tappaa matoja millintarkoilla kranaatinheitoilla, enkä odottaa 20 minuuttia, että ne hukkuisivat nousuveden mukana.
On melkoisen hämmentävää, miten pahasti Team17 on pudottanut pallon Wormsinsä kanssa. Ehdotan, että kaikki matojen ystävät jatkavat Worms 2: Armageddonin pelaamista. Ehkä sillä tavalla voimme saada ehdan vanhan ajan Worms-pelin myös uusille konsoleille.