Pellit kurtussa
Kotimainen Bugbear Entertainment on työstänyt Wreckfestiä pitkään ja hartaasti. Autopeleistään tunnettu studio paljasti työstävänsä Next Car Game -työnimellä tunnettua peliä jo vuonna 2013, ja keskeneräisiä varhaisjulkaisuversioita on saatu pelata neljän vuoden ajan. Nyt vaikuttavasta fysiikkamallinnuksestaan tunnettu peli on viimein julkaistu, mutta vieläkö romuralli maistuu pelaajille?
Wreckfest on henkinen seuraaja Flatoutille, Bugbearin todennäköisesti tunnetuimmalle pelisarjalle. Pelin ytimessä on reipasvauhtinen kilpa-autoilu vankalla fysiikkamallinnuksella höystettynä. Wreckfestin vauriomallinnus onkin vaikuttavaa katsottavaa. Pelti menee ruttuun todentuntuisesti ja dynaamisesti. Vauriot eivät välttämättä vaikuta ajokokemukseen niin paljoa kuin päällisin puolin näyttäisi, mikä lieneekin pelikokemuksen kannalta oikea ratkaisu.
Vauriomallinnuksen ansiosta Wreckfestin kisat ovat poikkeuksellisen fyysisiä koitoksia. Vastustajien töniminen ja perän luisuun livauttaminen kuuluvat olennaisena osana kilpailuun, mutta isot osumat kolhivat vääjäämättä myös antavaa osapuolta. Keula edellä kylkeen tööttääminen johtaa usein turhan koviin vaurioihin, joten Wreckfestissä on opeteltava kamppailemaan ainakin vähän hienovaraisemmin ja taktisemmin.
Romurallihengestä huolimatta Wreckfestin kisat koostuvat pääasiassa perinteisemmästä kilpa-ajosta. Voitosta kisataan välillä useammassa erässä samalla radalla, välillä useamman radan turnauksissa. Useimmiten tavoitteena on maaliin saapuminen piikkipaikalla, mutta lisäpisteitä voi ansaita esimerkiksi kilpakumppanien kolhimiseen liittyviä haasteita suorittamalla.
”Kilpa-ajopelien kunnian päivistä muistuttava teos, joka yhdistelee modernia teknologiaa ja vanhaa kunnon rymistelyä.”
Radoissa on vaihtelua soramontuilta ovaaleihin. Hauskimmillaan Wreckfest on vaihtelevilla radoilla, jotka mahdollistavat katon kautta pyörähtämisen, sekä risteävillä radoilla, jotka johtavat vääjäämättä kilpakumppanien millintarkkaan väistelyyn. Kunhan omalle tyylille sopiva vaikeustaso on löytynyt, kisat ovat nopeatempoisia ja jännittäviä koitoksia, jotka muistuttavat vuosikymmenen takaisesta autoilupelien parhaimmistosta.
Mukana on toki erikoiskisojakin, kuten suoraviivainen romuralli tai ruohonleikkurikisa. Nämä ovat kuitenkin lähes poikkeuksetta Wreckfestin heikompaa antia. Perinteiset kisat ovat kuitenkin pääasiassa jännittäviä koitoksia, mutta romuralli menee usein pitkästyttäväksi pyörimiseksi ja liiallisen vahingon välttelemiseksi. Romurallit ovat parhaimmillaan toki näyttäviä koitoksia mutta eivät vain kovin kiinnostavia.
Wreckfestin uratilassa kisataan edellä mainituilla tavoilla kokemuspisteitä keräten ja uraa edistäen. Osa kisoista on lukittu tiettyjen ajoneuvojen tai autoluokkien taakse, joten pelijärjestys ei ole ihan vapaa. Niinpä eteneminen saattaa edellyttää samojen kisojen toistamista, kunnes edellytykset on täytetty. Pääasiassa valinnanvaraa on riittävästi, mutta tympeämpien haasteiden suorittaminen ei aina innosta jatkamaan uran parissa.
Wreckfest on kilpa-ajopelien kunnian päivistä muistuttava teos, joka yhdistelee modernia teknologiaa ja vanhaa kunnon rymistelyä. Sisältö on jokseenkin köykäistä, mutta pienissä erissä tarjolla on adrenaliinin ja bensan huuruista kisailua parhaimmillaan.