30 vuotta painimaniaa
WWE-pelisarja siirtyi tänä vuonna 2K Sportsin huomaan, kun aiempi julkaisija THQ teki konkurssin. Pelin nimi on saanut 2K-merkinnän, mutta muuten luvassa on täysin samaa tavaraa kuin aikaisempina vuosina.
Tarinapelitila rakentuu nyt vuoden suurimman painitapahtuman, Wrestlemanian, ympärille. 30 Years of Wrestlemania -pelimuodossa pelataan valikoidut palat kaikista Manioista, ja lähes kaikki isot tähdet ovat pelissä mukana. Hulk Hogan, Bret Hart, Yokozuna ja kumppanit palauttavat mieleen vanhat hyvät ajat. John Cenan, The Mizin ja muiden nykyisten tähtien kanssa voi taas muistella viime vuosina tapahtuneita käänteitä. Samalla hype ensi vuonna järjestettävää Wrestlemania 30:tä kohtaan kasvaa melko mukavasti.
Pelimuodon päätavoitteena on saavuttaa voitto jokaisessa painiklassikossa, minkä jälkeen pääsee pelaamaan seuraavan ottelun. Peli tarjoaa myös ottelukohtaisia tavoitteita, joita seuraamalla pelissä pelattu matsi on tarkoitus saada muistuttamaan sen oikeaa esikuvaa. Esimerkiksi Wrestlemania III:ssa Hulk Hoganilla on tavoitteena nostaa André the Giant käsivarsilleen ja iskeä siitä mattoon, kuten oikeastikin tuolloin tapahtui.
Nämä haasteet suorittamalla peli tarjoaa avokätisesti uutta sisältöä peliin: legendaariset painijat, areenat ja asut avautuvat. Tätä sisältöä on niin hirmuinen määrä, että pelkästään se jaksaa kannustaa vanhojen matsien pariin illasta toiseen. Kaikki on pakko saada auki, jotta sisältöä voi sitten käyttää kaveria vastaan pelatessa.
Vain muutama iso matsi puuttuu pelistä. Chris Benoit’ta WWE ei ymmärrettävästi halua mukaan enää mihinkään tuotteisiinsa. Perheensä ja itsensä kylmästi surmannut painija oli iso osa yhtiötä 2000-luvulla, mutta julmien tekojen jälkeen historia on hänen osaltaan kumitettu täysin.
Myös Undertakerin Wrestlemania-putkesta puuttuu pari palasta, sillä Giant Gonzalez ja Sid eivät kuulu pelin painijavalikoimaan.
Vaikka peli tarjoaakin aivan huikean määrän nostalgiapaukkuja vanhalle showpainijäärälle, on kuitenkin heti alkutekijöissä myönnettävä, että WWE ei ole edelleenkään ottanut niitä kauan kaivattuja kehitysaskelia. Peli on edelleen sitä samaa PS2-ajan painia, jota on katseltu jo vähän turhan pitkään. Pelin toimintoja on muunneltu kyllä aina tasaisin väliajoin – joskus parempaan, joskus huonompaan suuntaan. Ydin on kuitenkin pysynyt kaikki nämä vuodet samana, eikä kenelläkään ole ilmeisemmin suuria suunnitelmia asian korjaamiseksi.
Pelimekaniikka perustuu vastaiskusysteemiin, joka vaatii ennen kaikkea tarkkaa ajoitusta. Verkossa pelatessa tämä käy turhauttavaksi, sillä se on luonut ilmiön, jossa pelaajat lähinnä kyttäävät toisten hyökkäyksiä vastahyökkäys valmiina. Varsinaista moninpelaamisen riemua ei tällaisesta pelleilystä kyllä paljoa löydy.
Peliin on lisätty fysiikanmallinnusta viime vuosina, mutta se on kuitenkin vielä aivan liian pienessä roolissa. Toki painijat osaavat astua maassa makaavan lekan yli, mutta kehäköydet ovat edelleen kuin neljä korkeaa näkymätöntä seinää.
Samalla sohvalla ja hyvällä porukalla WWE on kuitenkin tänäkin vuonna todellista hauskanpitoa. Pelimuotoja riittää loputtomiin, ja painijavalikoima on aika lähellä kaikkien aikojen parasta. Nostalgia on todella iso osa kokemusta, joten jos olet seurannut painisirkuksen tapahtumia jo iäisyyden, saat tästä varmasti enemmän irti kuin 13-vuotias Smackdown-nyyppä.
WWE 2K14 on yllätyksetön ja vanhentunut peli. Silti se onnistuu olemaan hauska ja koukuttava nostalgiapaukku.