Vanhaa painia uusilla laitteilla
Vuosi lähenee taas loppuaan ja tuorein WWE-painipeli lävähtää kauppojen hyllyille. Tänä vuonna showpainijat pääsevät heittelemään toisiaan mattoon uuden sukupolven laitteilla, mutta meininki ei silti juuri ole kehittynyt.
Aikaisempina vuosina olen antanut lisäpisteitä WWE-peleille vanhojen muistelusta. WWE:n klassikkomatseja ja hetkiä on ollut mukava pelailla uudelleen virtuaalisessa muodossa. 2K15 ei enää vanhoja muistele, vaan urapelitilassa pelataan aloittelevana painijana, joka kaivaa painishortsit ja kengät kaapista ja lähtee kohti WWE:n isoimpia areenoita. Hyvin perinteinen lähtökohta siis.
Ura urkenee voittojen myötä, mutta myös yleisöä täytyy ajatella. Hienot liikkeet sekä vauhdikas ja dramaattinen matsaus tuovat enemmän pisteitä, joilla voi sitten kehittää ottelijaansa paremmaksi.
Pelaaja aloittaa NXT-show’ssa, josta edetään kohti suurempia areenoita ja isompia katsojalukuja. Uraa pelatessa täytyy jatkuvasti keksiä keinoja tehdä matseista jännittäviä ja tapahtumarikkaita. Hyppy yläköysiltä selostuspöydän päällä makaavan vastustajan päälle auttaa kummasti yleisöä lämpenemään.
Hyvin perinteinen ja tuttu ura ei jää erityisemmin mieleen, joskaan ei aiheuta mitään inhonväristyksiäkään. Ainakin yleisön miellyttäminen oli matseissa ihan viihdyttävää puuhaa, ja oman ottelijan kehitteleminen on aina hauskaa.
Pelimekaanisesti WWE 2k15:n suurin muutos lienee ottelijan hupeneva kunto, jota täytyy tarkkailla. Vastustajaa hakatessa on pidettävä pieniä levähdystaukoja, mikä tuo mukavaa strategista otetta peliin. Se myös tasapainottaa matseja, sillä toinen osapuoli ei pysty käymään jatkuvana liikesarjojen aaltona kimppuun.
Rajallinen kunto on ehdottoman hyvä ominaisuus. Isommilla miehillä liikkeet ovat tehokkaampia, mutta kuntokin menee nopeammin. Pienemmillä taas on päinvastoin. Monesti kävi esimerkiksi niin, että painija saa oman lopetusliikkeensä suoritettua, mutta luhistuu itsekin maihin täysin nääntyneenä. Siitä ei sitten pääsekään välttämättä selättämään vastustajaa tarpeeksi nopeasti, mikä tuo uuden mutkan matkaan.
Lähes kaikilta muilta osiltaan WWE 2K15 on miltei täsmälleen sama peli kuin aikaisempina vuosina. Moninpelaaminen menee helposti pelkäksi vastaiskun kyttäämiseksi, kuten olen nyt useamman vuoden putkeen valittanut. Animaatiotkin ovat, kuten tavallista, sieltä ensimmäisen PlayStationin aikakaudelta.
Myös pelin vahvuudet ovat säilyneet ennallaan. Moninpelaaminen on hauskaa, kun saman ruudun ääressä istutaan. Painifaneille se tuo rutkasti lisäarvoa, että itse ottelijat on mallinnettu tarkasti. PS4:llä peli näyttää nätiltä, vaikka ei mitään hirmuista pesäeroa edellisen polven versioihin teekään.
Vuosipäivityksen maku on vahvuuksista huolimatta ollut aivan liian vahva jo pitkään. Pelin heikkoudet eivät tunnu katoavan mihinkään, eikä mikään muutu, vaikka tässä välissä on vaihtunut niin julkaisija kuin konsolisukupolvikin. Toki uusia ominaisuuksia yritetään ympätä peliin, mutta tässä vaiheessa olisi varmaan parasta, jos koko homma tehtäisiin uudelleen puhtaalta pöydältä.
Suurena WWE-fanina pelaan tätä enemmän kuin ehkä pitäisi. Ehkä siitä syystä antamani numerokin on pykälän liian iso.