WWE:n suurella painisirkuksella ei ole ollut paras mahdollinen vuosi. Lajin suosiota ovat varjostaneet supertähti Chris Benoitin traaginen itsemurha sekä monien muiden tähtien loukkaantumiset. Onneksi lajin ystäviä hemmotellaan tämän vuoden WWE Smackdown! vs RAW:n versiolla, joka kehittää pelisarjaa entisestään parempaan suuntaan – ja myös ECW-liiga on vahvasti mukana.
THQ:n päätös keskittyä vain yhden WWE-pelin tekemiseen vuodessa on tehnyt peleille pelkästään hyvää. Sarjasta on muodostunut muiden urheilupelien kaltainen sarja, joka ei kuitenkaan vielä ole lähelläkään paikoilleen jymähtämistä. Edistystä on tapahtunut joka versiossa, eivätkä pelit vieläkään ole saavuttaneet täyttä potentiaaliaan. Smackdown! vs RAW 2008 saapuu tällä kertaa lähes kaikille mahdollisille pelikoneille ja sisältää useita pelillisiä uudistuksia. Ne muuttavat tapaa, jolla peliä pelataan.
Tyylin mukaista roolipeliä
Tähän mennessä pelin painijoilla on ollut omat erikoisliikkeensä, mutta kaikki ovat silti tapelleet enemmän tai vähemmän samalla tavalla, mikä ei oikein kuvasta aidon show’n tapahtumia. Kun kehässä on Rey Mysterion kaltaisia kevyitä, ketteriä ja lennokkaita painijoita, pitäisi menon olla aivan erilaista kuin Batistan kaltaisen superraskaan katujyrän moukaroidessa vastustajiaan.
Tänä vuonna tämä asia muuttuu. Nyt kaikki painijat on jaettu kahdeksaan eri painityyliin: hardcore, voimanpesä, tappelija, tekninen taituri, likainen, lennokas, sidontaspesialisti ja showmies. Tyylit määräävät sen, kuinka painijat kehässä toimivat ja painivat sekä minkälaisia erikoisliikkeitä he voivat tehdä. Päätyylin lisäksi painijoilla on kakkostyyli, joka antaa vielä lisää bonuksia ja erikoisuuksia. Jokaisella painijalla on tietenkin myös omat tunnistettavat lopetusliikkeensä.
Tyylijaottelulla on monia vaikutuksia. Supertähdet toimivat pelissä nyt entistä realistisemmin ja enemmän itsensä oloisesti, minkä lisäksi tyylit vaativat uudenlaista ajattelua kehässä. Hardcore-painijat voivat käyttää aseita muita tehokkaammin ja monipuolisemmin, ja showmiehet saavat ladattua erikoisliikemittaria vetoamalla yleisöön eri tavoin. Lennokkaan tyylin taitajat ovat nopeita ja hyppivät ja loikkivat kehässä ketterästi. Heidät saa neutraloitua kohdistamalla iskunsa ja otteensa jalkoihin. Mark Henryn kaltaiset voimanpesät voivat taas hetkellisesti muuttaa iskunsa torjumattomiksi ja iskevät muutenkin lujaa, mutta telomalla heidän käsiään muuttuu voittaminen helpommaksi.
Tyylijaottelu muuttaa kerralla pelaamistavan. Nyt painijoiden tappelutyyleillä on oikeita ja konkreettisia etuja ja heikkouksia, jotka tulee hallita. Samalla painijoista tulee huomattavasti aiempaa yksilöllisempiä, mikä on taatusti fanien mieleen.
Enemmän hallintaa
Muutoinkin tappelusysteemiä on rukattu uuteen uskoon. Faneja kahteen leiriin jakanut kuntomittari on poistettu kokonaan, joten painimista ei tarvitse tauottaa lepuuttamalla painijoita vähän väliä. Painityyleistä johtuen sitä ei enää kaipaa ja jos siitä ei pitänyt alun perinkään, sen parempi.
Varsinaista painimista on tehty entistä luontevammaksi ja vähennetty nappien hakkaamista. Nyt otteet ja heitot tehdään oikean analogitikun kautta. Vastustajan otteessakin pystyy vielä iskemään takaisin, pyristelemään irti tai kääntämään tilanteen hyökkäykseksi. Vastaavasti myös sidonnoista voi yrittää päästä irti analogitikun avulla ja hyökkääjä voi vastaavasti säätää otteen painetta. Iskut ja otteet voi edelleen myös torjua vastaliikkeillä heti alkuunsa, jos ajoitus menee kohdalleen.
Uusittu ote- ja sidontasysteemi tekee pelistä huomattavasti aidompaa ja sulavampaa kuin ennen. Lopullisesta hyökkäyksestään saa oikeasti taistella, eikä vain katsoa mitä tapahtuu, kun onnistuu painamaan nappia oikeassa kohdassa. Systeemi on kuitenkin uusinut samalla ohjausta, joten sarjan vanhatkin fanit ovat aluksi hieman hukassa. Uusi ohjaus vaatii totuttelua ja opettelua.
Tämän lisäksi muillakin osa-alueilla on uudistuksia. Kehän ulkopuolella voi toimia entistä monipuolisemmin, juoksun suuntaa voi muuttaa kesken liikkeen ja myös yleisö ottaa osaa tappeluihin. Ruudulta on lisäksi karsittu kaikki ylimääräinen, eikä erikoisliikemittarin ja kunnon lisäksi muuhun tarvitse juuri kiinnittää huomiota.
Ympäriviikkoinen sirkus
Muutoksia löytyy myös urapeli- ja toimitusjohtajatilasta. Nyt kummatkin toimivat saman 24/7-nimisen pelitilan alla. Siinä joko yritetään luotsata toimitusjohtajana oma show katsotuimmaksi tai yksi painija lajin Hall of Fameen asti.
Tänä vuonna myös rajumpi ECW-liiga on vahvasti edustettuna. ECW näkyy omien areenoiden, aseiden, tähtien ja ottelusääntöjen muodossa. ECW-otteluissa on enemmän verta, tulta ja yleisön osallistumista toimintaan. Mukana on ECW-legendoja, kuten Terry Funk ja Sabu, sekä uutta sukupolvea, kuten CM Punk. ECW-tähdillä ei tosin voi pelata 24/7-tilaa itsessään, mutta toimitusjohtajatilassa ECW on yksi ohjattava show Smackdownin ja RAW’n rinnalla.
Painijan omaa muokattavaa pukuhuonetta ei tällä kertaa ole, vaan uraa hallitaan staattisen pukuhuoneruudun kautta. Ottelupäivien lisäksi pelaaja voi nyt valita, mitä oma supertähti tekee muina viikonpäivinä maineensa edistämiseksi. Tekemällä haastatteluita, fanitapaamisia ja promovideoita nostetaan mainetta, ja erilaisilla harjoituksilla parannetaan painijan kykyjä niin kehän sisällä kuin sen ulkopuolellakin. Harjoitusottelut ovat eräänlaisia minipelejä, joissa on jokin tietty tavoite. Muu toiminta simuloidaan ja tulokset kerrotaan numeroina.
Tekemisellä myös rasittaa painijansa kuntoa, mikä voi johtaa loukkaantumisiin. Lepääminen puolestaan laskee suosiota, joten pelaajan on laskettava, kuinka paljon haluaa supertähtensä kuntoa venyttää. Loukkaantuminen vaatii monien päivien lepoa, tai sitten kehään astuu jo valmiiksi jokin ruumiinosa vahingoittuneena.
Painijan 24/7-tila koostuu myös erilaisista juonikuvioista, jotka vaikuttavat maineeseen ja vastustajiin ja joissa pelaaja voi vaikuttaa niiden lopputuloksiin omilla valinnoilla. Yksinpelitila ei kuitenkaan ole varsinaisesti tarinavetoinen niin kuin viime vuonna, vaan tuntuu enemmän aidommalta WWE:n supertähden työnkuvaukselta.
Toimitusjohtajatila on pitkälti hiotumpi versio viime vuodesta. Aluksi valitaan yksi show ja ostetaan sen painijat, jaetaan heidät hyviksiin ja pahiksiin, valitaan mestarit, vihollisuudet, ostetaan käsikirjoittajat ja pistetään show pystyyn. Tärkeintä on edelleen painijoiden pitäminen kunnossa.
Eteenpäin mennään edelleen
WWE Smackdown! vs RAW 2008 ottaa ison askeleen kohti realistisempaa ja monipuolisempaa painipeliä. Pelaajat voivat entistä enemmän ja realistisemmin hallita kehän tapahtumia ja 24/7-tilassa myös tapahtumia sen ulkopuolella. Selkeää parannettavaakin jää. 24/7-tilan juonikuviot ovat välillä hieman sekavia eivätkä aina sovi yhteen joidenkin välianimaatioiden kanssa. Lataustaukojakin on edelleen joka toisessa välissä, vaikka ne ovat ainakin uusilla konsoleilla suhteellisen lyhyitä. Niistä pitäisi vähitellen päästä eroon. Painijoita ja ajan tasalla olevia listoja olisi myös mukavaa saada ladattavaksi verkosta. Verkkotukeen ja moninpelitiloihin on jo luvattu parannuksia, mutta tänä vuonna saadaan vielä tyytyä pitkälti samaan kuin viime vuoden versiossakin.
Valitukset ovat pieniä, mutta pelille joka on rakennettu fanien varassa toimivan ilmiön ympärille, ei paljoa virheitä sallita. Faneja on vaikea tyydyttää, mutta WWE Smackdown! vs RAW 2008 osoittaa THQ:n kuuntelevan heitä ja tekevän parhaansa. Lopputulos on myös tänä vuonna entistä parempi WWE-sirkuskokonaisuus omassa olohuoneessa. Ensi vuodelta on kuitenkin edelleen varaa odottaa taas parempaa.
Vaihtopelaaja
Kirjoittanut [pelaaja_author:60]
THQ:n WWE-sarjan pelejä on alettu kehittää aina juuri niin kuin kuuluukin: kysymällä pelaajilta, mitä he haluaisivat uudelta peliltä. Pelit ovat liikkuneet huimasti eteenpäin verrattuna aikaisempiin osiin ja vaikka viime vuonna peli ottikin vähän askelia taaksepäin, se on kehittynyt vuosien saatossa huimasti.
Ja silti ollaan vielä kaukana siitä, mitä se voisi olla. Showpaini on lajina niin hankala toteuttaa, ettei taistelu yksinkertaisesti ole toimivaa samalla tasolla tv-sarjan kanssa. Tänä vuonna otettiin suuria harppauksia oikeaan suuntaan, kuten selkeät roolijaot erilaisten ottelijoiden kesken, mutta kaukana ollaan vielä siitä WWE:stä, jota minä olen tv:stä seurannut jo vuosia.
Joka tapauksessa peli toimii loistavasti, vaikkei se edelleenkään tunnu siltä kuin se olisi suunnattu lajin suurimmille faneille. Homma toimii ja pelisysteemi on syvällinen, mutta lajin luonne mahdollistaisi vielä paljon enemmän.