Joulu ei olisi joulu ilman uutta WWE-peliä. Yuke’sin studiolla vierailleena tiedän, että studiolta löytyy intohimoisia showpainin ystäviä, jotka ovat todella innokkaita lajin ja pelisarjansa suhteen. Silti uudistuksia tuntuu tulevan pelisarjaan niukasti.
Ongelmana WWE-peleissä on se, että vaikka sitä kehittävä tiimi onkin valtava, joutuvat he tekemään uuden pelin keskimäärin seitsemälle eri alustalle joka vuosi. Ei ihan helppo homma.
Uusia pelitiloja
Tänäkin vuonna pelissä on pieniä viilailuja siellä täällä, mutta varsinaisia uudistuksia ovat uudet painijat, uudet pelimuodot sekä uusi numero pelin nimen perässä.
Road to Wrestlemania sekä Career hoitavat yksinpelikampanjoinnin. Road to Wrestlemaniassa käydään lyhyehkö ja tavanomainen WWE-tarina läpi. Mukana nähdään perinteistä kieroilua ja selkään puukotusta tämän kaiken sitten päättyessä suureen Wrestlemania-kohtaamiseen. Urapelitilassa sen sijaan vain tylsästi piestään vastustaja toisensa perään ja keräillään kokemuspisteitä.
Story Designer -moodissa pelaaja pääsee ohjaamaan kohtauksia, joihin voi valita haluamansa painijat. Kohtaukset ovat valmiiksi purkitettuja, mutta niitä on rutkasti. Pelaaja voi esimerkiksi valita Triple H:n käyvän Chris Jerichon kimppuun Smackdownin päätteeksi, asettaa vapaasti kuvakulmat, joista kohtaus näytetään, lisätä tekstit ja musiikit kohtaukseen ja niin edelleen. Story Designerin kanssa leikkiminen on äärimmäisen koukuttavaa, vaikka paneutumista se vähän vaatiikin.
Niin hauska kuin Story Designer onkin, haluan silti takaisin vanhan kunnon manageroinnin!
Wiillä ei huidota
Wii-versio on tänä vuonna pistetty kokonaan uusiksi, tai oikeastaan muutettu takaisin vanhaksi. Liikkeentunnistuksella ei leikitä enää, vaan näppäinkomennot ovat käytössä nyt Wii-versiossakin. Liikkeentunnistus oli kyllä harvinaisen epätarkkaa, mutta toisaalta taas oli melkoisen tyydyttävää iskeä Power Bombit itse perille.
Napeilla ohjattava Wii-versio ei eroa muista versioista muuten kuin heikommalla ulkoasullaan. Wii-versio ei kuitenkaan ole häiritsevän ruma, päinvastoin, oikein mukiinmenevän näköinen. Hyvät hahmomallit tekevät paljon, vaikka sahalaitaa pelistä löytyykin.
Sama valitus
Tänäkin vuonna itken jokavuotisen itkuvirteni pelisarjasta. Miksi heittoja ei voi keskeyttää ja miksi isot miehet putoavat maihin yhtä helposti kuin pienet? Samat ongelmat toistuvat sarjassa vuodesta toiseen. Parin viime vuoden aikana myös liikkeitä on supistettu huolestuttavaan tahtiin. Vielä SD vs. Raw 2006:ssa aseilla oli omia lopetusliikkeitä, köysiltä tultiin alas monipuolisemmin eikä liikkeitä kierrätetty näin paljon eri painijoiden välillä.
2010:ssä painijat myös nousevat aivan liian nopeasti ylös liikkeiden jälkeen. Erityisesti finisherien ja tuolin iskujen pitäisi pidellä matsaajia matossa pidempään. Joiltain osin peli on siis muuttunut huonommaksi, vaikka kaiken järjen mukaan näin ei pitäisi käydä.
Tänä vuonna on kuitenkin tehty myös selkeitä parannuksia. Royal Rumble -matsit toimivat nyt ensimmäistä kertaa tyydyttävästi koko sarjan historiassa. Ärsyttävän rämpytyksen sijasta kaveri heitetään nyt kehästä pihalle painellen nappeja QTE-tyyliin niiden ilmaantuessa ruudulle tai vaihtoehtoisesti ajoittamalla painallukset keskelle ruudulla näkyvää mittaria. Pelin sisältämiä kymmeniä matsimuotoja tulee pelattua tasaisesti, joskin totuus on se, että perinteisen matsauksen voittanutta ei vain ole.
Muutamista miinuksista huolimatta WWE-pelin tämänvuotinen versio on edelleen takuuvarmaa mättöä showpainin faneille.