Suurroolipeli taskussani
Nintendon Wii-konsoli tulee tuskin jäämään historiaan kattavana roolipelikoneena, mutta tästä huolimatta sen pelitarjontaan on lukeutunut eräs viime vuosien kehutuimmista roolipeleistä. Laitteen elämän ehtoopuolella julkaistu Xenoblade Chronicles oli tekemistä ja mielenkiintoisia ideoita pursuava rooliseikkailu, joka valtavalla ja näyttävällä maailmallaan oli alustalla myös varsin vakuuttava tekninen kokonaisuus.
Nyt Xenoblade on päätetty kaikessa massiivisuudessaan sulloa taskukokoon. Työ ei ole ollut yksinkertainen, sillä suuret ja avoimehkot 3D-maailmat eivät käsikonsolien rajoitusten myötä ole vieläkään mikään yleinen näky kannettavassa muodossa. Käännöksestä vastuussa ollut yhdysvaltalainen Monster Games on saanut aikaiseksi kuitenkin huimaa jälkeä. Pienempää näyttöä lukuun ottamatta Xenoblade Chronicles 3D ei suoranaisesti nimittäin kalpene isoveljelleen, vaan se on käytännössä Wii-version veroinen roolipelikokemus.
Sisällöllisesti 3DS:n Xenoblade on käytännössä sama peli kuin jo Wiillä koettavissa ollut seikkailu. Peli kertoo jälleen kerran tarinan kahden kuolleen jättiläisen pinnalle muodostuneesta maailmasta, jossa ihmisten ja koneväki mechonin välinen sota käy kuumana. Maailman epävakaan tilan keskellä juoni ottaa seurattavakseen ihmisten keskuudessa elävän Shulkin, joka mechonien tuhoisan hyökkäyksen keskellä huomaa pystyvänsä hallitsemaan mystisiä voimia piilottelevaa Monado-miekkaa.
Roolipeleille varsin epätyypillisesti Xenoblade käynnistyy hyvin nopealla tahdilla. Jo ensimmäisen pelitunnin aikana pelaajat löytävät itsensä laajalta pelialueelta, jossa aikaansa voi jo heti käyttää sivutehtävien tekoon, pelimaailman palkitsevaan tutkimiseen ja taisteluihin. Valtava tekemisen määrä ei ole myöskään vain pelin alussa pelaajille annettava illuusio, vaan erilaista sivupuuhasteltavaa pudotellaan jatkuvasti lisää, kunhan muistaa välillä edetä tarinassa.
Ikävä kyllä Xenoblade alkaa vääjäämättä toistaa itseään raskaasti jo reilusti ennen loppusuoran saavuttamista. Osa pelin sisällöstä myös heikkenee selvästi laadultaan sitä enemmän mitä lähemmäksi loppua päästään. Huomattavin notkahdus tapahtuu pelin ympäristöissä, jotka rakenteeltaan ja visuaaliselta anniltaan tylsistyvät ajan myötä merkittäväksi. Ongelma on surullinen, sillä pelin alkupuolisko on saatu koostumaan nimenomaan innostavalla tavalla kiehtovista ja komeista pelialueista.
Xenoblade Chronicles oli alkujaan jo Wiillä vahvasti mukaansatempaava kokemus, ja sitä se on ehdottomasti myös 3DS:llä. 3DS-version mainio tekninen toteutus takaa sen, että peliä pelaa enemmän kuin ilolla myös kannettavassa muodossa. Joillekin Xenoblade Chronicles 3D voi lopulta olla versioista nimenomaan miellyttävin kokonaisuus, sillä kannettavuuden tukemat lyhyet pelisessiot auttavat peliä tuntumaan tuoreelta tavanomaista kauemmin.