Melkoista Yaibaa
Yaiba: Ninja Gaiden Z on melkoinen sivuaskel Ninja Gaiden -pelisarjalle. Peliä Team Ninja -studion tukemana kehittäneen Spark Unlimitedin luova johtaja Tom Lee mainitsi ennen pelin julkaisua arvelevansa, että vanhoilta Ninja Gaiden -faneilta kestäisi tovin tottua pelin tyyliin. Ei ihme, sillä hiljainen ninja Ryu on vaihtunut kiroilevaan antisankari Yaibaan, joka silpoo tiensä sokeuttavaa limaa oksentelevien zombien läpi massiivisten veripurskeiden saattelemana.
Ihan tunnistamattomaan tilaan Ninja Gaidenia ei Yaibassakaan viedä. Nimikkohahmo Yaiba on ketterä liikkeissään, mutta altis isoille iskuille. Pelaajien käytössä on niin väistöjä, torjuntoja kuin joukko iskuyhdistelmiäkin, joiden opettelu on pelin edetessä pakollista pärjäämisen kannalta. Tehtävissä menestymällä työkalupakkia voi laajentaa uusilla erikoiskyvyillä ja liikkeillä. Yaiba ei kuitenkaan Ryun tavoin kykene käyttämään Ninpo-loitsuja, vaan robottikädellä varustettu ninja luottaa pitkälti suoraan, veriseen väkivaltaan.
Taisteluihin on lisätty mielenkiintoisia erityispiirteitä. Vihollistyypeillä on omat elementtinsä, joiden yhdisteleminen aiheuttaa tehokkaita ketjureaktioita. Sähkö ja tuli aiheuttavat näyttävän myrskyn, liman ja tulen yhdistelmä johtaa kirkkaana loimuavaan rovioon. Tietyiltä vihollisilta voi lopetusliikkeellä repiä hetkeksi kyseistä elementtiä syöksevän aseen. Elementtejä käytetään myös yksinkertaisessa pulmanratkaisussa. Ratkaisut ovat kuitenkin aina välittömästi käsillä, eikä haasteiden parissa tarvitse juuri päätään raapia.
Yaiba ei ole ainakaan helppo peli. Vaikeusaste on selkeän nousujohteinen, mutta isoimmat haasteet ovat peräisin kehnosta suunnittelusta ja rakoilevasta tekniikasta. Yaiban ohjaaminen ei missään vaiheessa iskostu selkäytimeen. Vihollislaumojen keskellä väistely on epävarmaa puuhaa, nappia painamalla tapahtuva torjuminen toimii silloin kun toimii ja onnistunut vastaisku tuntuu olevan seurausta lähinnä arpaonnesta.
Iso osasyyllinen taisteluiden turhauttavuuteen on kelvoton kuvakulma. Pelialueesta tarjottu näkymä on useimmiten tolkuttoman kapea, minkä vuoksi viholliset jäävät helposti kuvakulman ulkopuolelle. Se on todellinen ongelma etenkin etäältä hyökkäävien zombien tapauksessa. Tyylillisesti ihan kiva sarjakuvamainen ulkoasu tekee joukkotaisteluista välillä mahdotonta seurattavaa, eikä Yaibaa usein erota zombien seasta. Huonosti suunnitellut kiinteät kuvakulmat olisi ehdottomasti pitänyt korvata vapaasti liikkuvalla kameralla.
Tunnottoman hallinnan ja sekavan toiminnan yhdistelmä tekee Yaiban tiukemmista haasteista lähinnä kärsimystä. Vaikeus ei olisi yhtään huono asia, jos pelaaminen olisi palkitsevaa tai vähintäänkin hauskaa. Peli on kuitenkin täynnä verenpainetta nostattavia kohtauksia, joissa samaa tylsää kaavaa on vain pakko toistaa onnistumiseen saakka. Oli kyseessä sitten raiteilla etenevä tasoloikka tai pomotaistelu, tuntuu pelaaminen lähinnä väkinäiseltä pakkopullalta, jonka makua ei voi saada suustaan liian nopeasti.
Pelikokemus on myös kauttaaltaan epätasainen. Peruszombeille nimittäin pärjää määrästä riippumatta lyöntinappeja rämpyttämällä. Valtaosa pelistä on siis läpäistävissä vaikka silmät kiinni, mutta silloin tällöin vastaan tulee suhteettoman jyrkkä seinä, johon hakataan päätä hampaat narskuen.
Yaiba: Ninja Gaiden Z:aa on vaikeaa suositella muille kuin paatuneimmille masokisteille. Se on lyhyt ja pahimmillaan raivostuttavan tympeä pelikokemus, jonka tekninen toteutus ja pelisuunnittelu ovat kuin luotuja turhauttamaan.