Siinä missä länsimaalaiset voivat luottaa uuden Call of Dutyn ilmestyvän vuoden lopulla, japanilaiset osaavat odottaa Segan julkaisevan uuden Yakuza-pelin alkuvuodesta. Sarjan täkäläinen julkaisutahti on ollut vähintäänkin viivyttelevä, mutta tällä kertaa odotus palkitaan: edeltäjästään poiketen Yakuza 4 on löytänyt tiensä läpi kulttuurimuurin ilman sen suurempia sisältöleikkauksia.Yakuza 4 yhdistelee paljon uutta ja vanhaa. Japanin alamaailman välienselvittelyihin ja monipuolisiin huvituksiin pureutuva toimintamätke luottaa yhä vahvasti kolmesta edeltäjästään tuttuakin tutumpaan Kamurochon alueeseen, mutta kulissin ympärille on rakennettu paljon uutta nähtävää ja kummasteltavaa. Ennen kaikkea sarjan päätähti Kazuma Kiryu saa rinnalleen kolme muuta hahmoa, mikä muuttaa lähtökohtia merkittävästi.
Yakuzaveljet
Rahanlainaaja Shun Akiyama, vankikarkuri Taiga Saejima ja poliisi Masayoshi Tanimura tuovat uutta näkökulmaa niin tarinallisesti kuin pelillisestikin. Siinä missä Akiyama voi liikkua Kamurochossa melko vapaasti, virkavaltaa välttelevä Saejima turvautuu enimmäkseen pelin uusiin aluevaltauksiin, kuten viemäreihin, parkkihalleihin sekä kattotasanteisiin. Tanimuralla sen sijaan on pääsy kaupungin kiinalaiskortteleihin. Vuorottelevien hahmojen erot näkyvät sekä pää- että sivutehtävissä, joiden pariin pelaajia ohjataan aiempaa tietoisemmin ja harkitummin. Hahmokohtaiset sivutehtävät ajoittain avartavat sankareiden tarinoita jopa pääpeliä tehokkaammin, mikä pitää puuhastelun mielekkäänä.
Tekemisen määrä on suorastaan hämmentävä, ja tässä suhteessa Yakuza 4 on sarjan huipentuma. Yksinkertaisesta luonteestaan huolimatta sivutehtävät ja kaupungin aktiviteetit seuralaispalveluista hieromalaitoksiin imaisevat helposti mukaansa useiksi tunneiksi kerrallaan. Pachinko-laitteet, kasinot ja japanilaiset lautapelit tarjoavat rahankeruuseen viihdyttäviä vaihtoehtoja tavanomaisempien katutappeluiden oheen. Kokonaisuudessaan peliin voi upottaa helposti kolminumeroisia tunteja.
Yakuza 4:n tapa lisätä lihaa vanhojen rakenteiden ympärille on kaksiteräinen miekka. Länsiversiossa uutta puuhasteltavaa tuntuu riittävän roppakaupalla, kiitos saksitun Yakuza 3:n, mutta varsinainen peruskaava ja -rakenne ei ota kehitysaskeleita. Tekstipohjaiset keskustelut ja vanhanaikaiset valikot ovat vain muutamia esimerkkejä, jotka olisi pitänyt hylätä jo edellisosassa.
Taistelun sininen kipinä
Vaikka kyse onkin toimintamätkeestä, tilanteisiin toivoisi ajoittain muutakin ratkaisua kuin lyödä vihollisilta hampaat kurkkuun tai jahdata konnia pitkin poikin kaupunkia kuin kilpa-ajopelissä konsanaan. Tällaisenaan päätarinan seuraaminen tuntuu edestakaiselta ravaamiselta tappelusta ja välivideosta toiseen, mikä kävisi melko puuduttavaksi ilman ajoittaista rentoutumista valinnaisten askareiden parissa. Tälläkin kertaa tilannetta tasapainotetaan tasaisen varmasti kehittyvällä tarinalla, jossa tutkitaan mielenkiintoisin kääntein neljän sankarin menneisyyden ja nykyisyyden välistä yhteyttä keskellä Japanin alamaailman välienselvittelyä.Tästä huolimatta Yakuza 4:n peruspilarit ovat enimmäkseen toimivat. Alkuun melko vaatimattomat taistelut saavat hahmojen kehittyessä punaista lisäväriä alati kehittyvillä liikkeillä, jotka vauhdittavat ja monipuolistavat mätkettä. Samalla hahmojen taistelutyylien pienet vivahde-erot nostavat päätään Tanimuran näppäristä sidonnoista Saejiman tehokkaisiin lataushyökkäyksiin ja Akiyaman salamannopeisiin potkuyhdistelmiin, jotka tarjoavat juuri kaivatunlaista vaihtelua Kiryun tuttuihin peruskomboihin. Etenkin vihollisten mättäminen ja viimeisteleminen ympäristöstä löytyvillä esineillä tai kehitettävillä aseilla on yhä sen verran tyydyttävää, että niitä toivoisi olevan enemmänkin!Yakuza 4 tuntuu monessa mielessä varsinaisen kehitysaskeleen sijaan sisällölliseltä päivitykseltä, joskin merkittävältä sellaiselta. Siinä ovat yhä ajoittaiset kömpelyytensä ja kummallisuutensa, jotka enimmäkseen unohtuvat taka-alalle uppouduttaessa Kamurochon vetovoimaisiin syövereihin uusien hahmojen, tehtävien ja huvitusten kera. Ottaen huomioon pelin mittakaavan, monipuolisuuden ja tarinan tuoreen näkökulman, Yakuza 4 on selkeästi sarjan paras osa. On silti mielenkiintoista huomata, kuinka Segan väki tuntuu itsekin tiedostaneen sarjan kaipaavan uudenlaista ravistelua. Lienee kuitenkin mielipidekysymys, onko tuleva Yakuza of the End -sivuseikkailu zombi-invaasioineen sarjan kaipaama suunta.