Segan synninpäästö
Kaikista pelaamistani Yakuza-peleistä Yakuza 3 on yhä se sarjan osa, josta minulla on rakkaimmat muistot. Sarjan saapuminen PlayStation 3:lle oli iso tekninen hyppäys, joka auttoi korostamaan aiempaa vahvemmin sen erityislaatuista suhdetta elokuvamaiseen draamaan ja Segan pelihistoriaan. Pelin pelaaminen tuntuikin tuolloin niin erikoislaatuiselta, että pystyin vielä sulattamaan Segan päätöksen karsia länsimaisesta julkaisusta pois seuralaisklubien ja shōgi-minipelien kaltaista sisältöä. Perustelu tähän kun oli, ettei peliä olisi muuten saatu koskaan tänne asti.
Tänä päivänä Yakuzan asema on lännessä hyvin erilainen, sillä kokonaan uuden Yakuza-pelin saapumista Eurooppaan ja Amerikkaan ei tarvitse jännittää enää entiseen malliin. Niiden lokalisointiin nähdään myös vaivaa, jotta pelit pääsevät juhlimaan japanilaisuuttaan täkäläisilläkin markkinoilla. Tästä uusimpana näytteenä on saatu asteittain julkaistava kokoelmapaketti The Yakuza Complete Edition, joka antaa ensimmäisenä Yakuza 3:lle uuden länsimaalaisen elämän.
PlayStation 4:n versio Yakuza 3:sta ei ole pelkkä pikainen remasterointi. Se kyllä terävöittää pelin ulkoasua ja sulavoittaa ruudunpäivitystä, mikä tekee siitä miellyttävämmän pelata tänä päivänä. Pääosa leikatusta sisällöstä on palautettu, ja lokalisaatiota on uusittu paremmin linjaan viimeisimpien Yakuza-julkaisujen kanssa. Leikkauspöydälle ovat jääneet lähinnä kysymyksiltään vanhentunut visailuosuus sekä transfobiseksi ja pelisarjan yleiselle olemukselle sopimattomaksi koettu sivuseikkailu. Nämä oli jätetty kehittäjien toimesta pois jo remasteroinnin vuodentakaisesta japanilaisesta julkaisusta.
Noin kymmenen vuoden jälkeen Yakuza 3 osaa vieläkin yllättää. Visuaalisesti on toki selvää, että kyseessä on alun perin PlayStation 3:lla nähty peli, mutta siitä huolimatta monet hahmomallit näyttävät terävöitetyssä kuosissa yhä toimivilta ja tekevät vakavammista välipätkistä edelleen eloisia seurata. Huomaan olevani yhä enemmän kotonani pelin yksinkertaisemman toiminnan kanssa verrattuna uudempien osien kieltämättä monipuolisempiin mutta myös veltommilta tuntuviin taisteluihin.
Viilaukset eivät poista silti sitä tosiasiaa, että Yakuza 3 on ikääntynyt peli, jonka pelilliset uudistukset jäivät jo aikoinaan ulkoasun ja tarinan varjoon. Yakuza-sarjan pariin se tuskin sytyttää siis tässä vaiheessa enää ketään. Enemmän se on olemassa faneille, jotka ovat halunneet virkistää muistiaan pelin parissa tai täyttää aukkoa Yakuza-sivistyksessään.
Remasteroitu Yakuza 3 on kiehtova aloitus The Yakuza Remastered Collectionille. Ajan myötä pakettiin liitetään mukaan pääsarjan neljäs ja viides osa, jotka ovat peleinä edistysaskeleita kolmososaan nähden. Silti on nostettava Segalle hattua kolmannen osan aseman korjaamisesta lännessä. Mikäli Kazuma Kiryun kolmanteen peliseikkailuun haluaa siis vielä palata, on siihen tarjolla nyt selvästi aiempaa mieluisammat puitteet.