Yakuza

Yakuza (Japanissa Ryu ga Gotogu, ”Kuin lohikäärme”) on massiivinen peliprojekti. Sen tekeminen maksoi Segalle yli 16 miljoonaa euroa, mikä tekee siitä yhden kaikkien aikojen kalleimmista videopeleistä. Se julkaistiin Japanissa vuoden 2005 puolella ja saavutti pelaajien keskuudessa heti todellisen supersuosion.

Peli keräsi kehuja erityisesti tarinastaan, josta vastaa tunnettu japanilainen kirjailija Hase Seishu. Tarinan sanotaan esittelevän japanilaisen järjestäytyneen rikollisuuden alamaailmaa ja sen tapoja aidonoloisesti ja ennennäkemättömällä tarkkuudella. Nyt tämä Segan videopelieepos on saapunut viimein myös Eurooppaan.

Tervetuloa Kamurochoon

Yakuzan vahvinta antia onkin ehdottomasti sen kovasti kehuttu tarina. Sukellus yakuzan ja japanilaisen ammattirikollisuuden maailmaan on kiehtova ja mukaansa tempaava kokemus. Päähenkilönä toimii Kiryu Kazuma, kovanyrkkinen kunnianmies ja yakuzan luutnantti. Hän uhrautuu ystäviensä puolesta ja ottaa niskoilleen pomonsa murhan joutuen kymmeneksi vuodeksi vankilaan. Sieltä päästyään mies joutuu keskelle petosten ja väkivallan verkkoa, jossa sekoittuvat menneisyys, nykyisyys ja 100 miljoonaa varastettua jeniä.

Pelaaminen on tavallaan vapaamuotoista, mutta mistään Grand Theft Auto -henkisestä pelistä ei silti ole kyse. Suurin osa pelin tapahtumista sijoittuu Kamurocho-nimiseen kuvitteelliseen Tokion kaupunginosaan. Kazuma voi vapaasti vaellella Kamurochon kaduilla, käydä kaupoissa, klubeilla, kolikkopelihalleissa (tietenkin Segan) ja harrastaa kaikenlaisia pikkuaktiviteetteja, kuten häkkitappeluita, kasinopelaamista ja maksullisten seuralaistyttöjen kanssa seurustelua – joka on todella kallista puuhaa ilman sen suurempaa tulosta.

Kamurochon pääasiallisesti öisillä kaduilla, kujilla ja parkkipaikoilla kelpaa kulkea, sillä kadut ovat täynnä elämää ja pääkatujen varsilla neonvalot vilkkuvat. Kaupunginosa tuntuu eläväiseltä ja aidolta, ja Tokion Shinjukussa vierailleet näkevät Kamurochossa siihen paljonkin yhtäläisyyksiä. Kaupunginosassa kulkiessa apuna on ruudun alalaidassa oleva minikartta, josta näkee helposti, minne seuraavaksi pitää mennä.

Tunti turpaan

Pääasiallinen pelaaminen koostuu kuitenkin tappelemisesta. Dojima-klaanin lohikäärmeeksikin kutsuttu Kazuma on pätevä mättäjä ja ratkoo melkein kaikki vastaan tulevat ongelmat nyrkeillään. Eipä silti, että miehelle annettaisiin juurikaan vaihtoehtoja. Hieman konsoliroolipelimäisesti kaduilla kulkiessa Kazuman naama ärsyttää paikallisia pikkurikollisia ja apasseja vähän väliä, ja edessä on aina pakolliset nyrkkikäräjät.

Tappelut hoituvat erityisessä taistelutilassa. Vastustajia voi rangaista iskusarjoilla, potkuilla, heitoilla ja luita murskaavilla erikoisliikkeillä. Vaikka kyseessä ei olekaan mikään Tekken, onnistuu taistelusysteemi olemaan yksinkertaisuudestaan huolimatta myös hyvin toimiva. Löyhästi toimiva kamerakulman lukitus ei aina ota toimiakseen, ja monia vihollisia vastaan tappelu on usein melkoista häsläämistä ahtaissa tiloissa, mutta pääsääntöisesti liha tummuu raivokkaasti ilman ongelmia.

Taisteluita elävöittää mahdollisuus käyttää lähes kaikkea irtonaista aseena. Sateenvarjot, silitysraudat ja mainoskyltit toimivat aseina siinä missä veitset, putket ja nyrkkiraudatkin. Aseilla saa myös suoritettua tehokkaita lopetusliikkeitä, jos erikoisliikemittari on täynnä. Erikoisliikemittarin kautta vihulaisia voi lopettaa ilman aseitakin iskemällä monoa naamaan tai naama seinään.

Katu- ja baaritappelutunnelma on kuin suoraan elokuvista repäisy. Raa’an näköinen väkivalta onkin pelin K-18-luokituksen syy, vaikka taisteluissa kukaan ei koskaan näytä kuolevan, vaikka saisi puukkoa keuhkoon.

”F*ck you, you f*cking f’*ck!”

Ulkoisilta puitteiltaan peliä katsoo mielellään, vaikka seuraavan sukupolven peligrafiikkaan tottuneille se voi näyttää jo vähän vanhentuneelta. PS2:sta revitään kuitenkin paljon irti, ja varsinkin hahmojen kasvonilmeet ovat elävän näköisiä ja saavat pelin ihmiset tuntumaan yllättävän oikeilta.

Tekniikka jättää jonkin verran toivomisen varaa, sillä peli latailee ikävästi vähän väliä alueelta toiselle tai sisätiloihin liikuttaessa ja aina ennen taisteluita. Varsinkin taisteluiden latailu ärsyttää ajoittain, etenkin satunnaisten sellaisten kohdalla.

Ääninäyttely on melko keskinkertaista, ja itselleni oli melkoinen yllätys kuulla, kuinka paljon Sega on sijoittanut tähtinimiin englanninkielisessä ääninäyttelyssä sen laadun huomioon ottaen. Pääosissa kuullaan Eliza ”vampyyrintappaja” Dushkua, Michael ”Kill Bill” Madseniä, Michael ”Smallville” Rosenbaumia ja Mark ”Tähtien sota” Hamillia.

Vika ei tosin välttämättä ole ääninäyttelijöiden puolella, vaan enemmänkin käsikirjoituksessa. Vaikka tarina potkii, välianimaatioiden repliikeissä on paljon toivomisen varaa – tai sitten Japanin ammattirikolliset viljelevät puheissaan v-sanaa niin paljon, että muulle ei juuri jää tilaa. Päähahmokaan ei mikään runosielu ole, joten poikien uhoaminen ennen taisteluita tuntuu lähinnä yläastetasoiselta.

Koska pelin tarinasta vastaa ammattikirjailija ja siitä löytyy käänteitä ja koukeroita kuin kunnon rikoselokuvassa ikään, on pakko uskoa, että dialogin kökköyden syynä on se, että jotain on kadonnut käännöksessä.

Tarinaa ja tappeluita

Yakuzan suureen suosioon Japanissa täytyy olla syynä aihepiiri ja sen ilmeisen aidonoloinen kuvaus. Pelinä se ei nimittäin tee aivan yhtä isoa vaikutusta. Vaikka se yrittää olla vapaammin pelattava kuin japanilaiset pelit yleensä, ei se silti muuta sitä tosiasiaa, että tappelut ovat sen keskeisin sisältö. Ne kyllä toimivat, mutta pelkästään niiden vuoksi peliä ei jaksaisi pelata. Tässä mukaan astuukin tarina, ja jos on niitä ihmisiä, jotka eivät toiminnallisissa peleissä jaksa välianimaatioita katsella, Yakuza ei tarjoa mitään uutta. Rikos- ja yakuza-elokuvien ystäville peli voi kuitenkin olla hyvinkin tutustumisen arvoinen.

Henkilökohtaiset bonuspisteet annan päähenkilö Kazumalle, joka on melkoista vaihtelua gangsteripelien tavallisille moraalittomille murhaajille. Hän ei kaihda käyttää nyrkkejään, mutta on silti kunnian, toveruuden ja moraalin perään ymmärtävä suoraselkäinen kaveri. Tarinoiden legendaarinen yakuza siis.