Kummitusten kellopeli
Japanissa jo pitkään ilmiön asemassa ollut Yo-Kai Watch on saatu viimein länsimaihin asti. Erityisesti Nintendon omiin Pokémon-peleihin rinnastettu viihdebrändi on kasvanut kotimaassaan pian jo kolmen pääpelin mittaiseksi sarjaksi, joka on tietysti laajentunut kattamaan myös oman televisiosarjansa ja muita oheistuotteita. Täkäläisille markkinoille sarjasta on saatu vasta sen ensimmäinen osa Yo-Kai Watch, joka on ehdottomasti kokeilemisen arvoinen kevytrooliseikkailu.
Yo-Kai Watchissa pelaajat valitsevat ohjattavakseen vapaasti nimettävän poika- tai tyttöhahmon, joka ajautuu sattuman kautta saamaan käsiinsä mystisen yookai-kellon. Kellon voimin sankari tulee tietoiseksi maailmassa piileskelevistä yookai-henkiolennoista, jotka kyvyillään pystyvät vaikuttamaan ihmisten hyvinvointiin. Ajoitus kellon löytymiselle onkin mitä mainioin, sillä päähenkilön asuttamassa Springdalen kaupungissa on alkanut hiljattain tapahtua kummia asioita.
Monet Yo-Kai Watchin Pokémon-vertaukset ovat peräisin pelin tavasta käsitellä sen yookai-olentoja. Yookait ovat ympäristöistä löydettävissä olevia hirviöitä, joita pelaajat voivat pestata taistelemaan muita villejä henkiotuksia vastaan. Kukin yookai edustaa aina jotain tiettyä yookai-tyyppiä, ja tietysti ne kehittyvät paremmaksi sitä mukaa, mitä enemmän niitä taisteluttaa.
Suorat yhtäläisyydet Pokémoniin jäävät Yo-Kai Watchin osalta kuitenkin tähän. Pelin taisteluissa pelaajan yookait eivät esimerkiksi taistele yksittäin vaan kolmen ryhmissä, ja niiden käskyttäminen on minimaalista. Hirviöt suorittavat perushyökkäyksiään nimittäin automaattisesti, jolloin pelaajan tehtäväksi taisteluissa jää lähinnä niiden parantaminen ja erikoisiskujen aktivointi kepeiden kosketusnäyttöpohjaisten minipelien voimin. Taistelevia yookaita voi myös vaihdella kesken yhteenottojen reaaliajassa kolmen muun reserviin asetetun otuksen kanssa.
”Taistelut kuulostavat ideatasolla hyvinkin yksinkertaisilta, ja sitä ne yleensä normaaleja rivivihollisia vastaan ovatkin.”
Taistelut kuulostavat ideatasolla hyvinkin yksinkertaisilta, ja sitä ne yleensä normaaleja rivivihollisia vastaan ovatkin. Tämä on pelkästään hyvä juttu, sillä taistelut eivät lopulta ole keskeisin osa Yo-Kai Watchia. Pelissä ei edes nähdä ollenkaan Pokémon-peleille ominaisia satunnaistaisteluja, vaan pelaajien on itse löydettävä taistelunhaluisia yookaita esimerkiksi lyhtypylväistä ja puita tutkimalla.
Ratkaisu antaa enemmän painoarvoa itse pelimaailmassa liikuskelulle. Peli myös rohkaisee siihen tarjoilemalla selvitettäväksi jatkuvasti useita sivutehtäviä, joissa monissa on mukana mukavaa seikkailupelihenkisyyttä. Itse taisteleminen nousee kunnolla parrasvaloihin vasta pomotaisteluissa, jotka käyttävät mallikkaasti hyödyksi pelin simppeleitä taistelumekaniikkoja ja saavat voitot tuntumaan oikeasti ansaituilta.
Yo-Kai Watch on periaatteessa paljon velkaa Pokémonille, mutta se ei estä peliä olemasta selvästi omanlaisensa kokonaisuus. Yo-Kai Watchin tapa tasapainotella pelimaailman tutkiskelun ja taistelujen on välillä kiehtova, sillä taisteleminen ei ole vaihteeksi aina kaiken keskiössä. Mikäli hakusessa kuitenkin on vaativampi ja teknisempi roolipelielämys, voi Yo-Kai Watch kaikessa kepeydessään jäädä hienoiseksi pettymykseksi.
8/10
Tutkiskeluvetoisuus ja yksinkertaisten mekaniikkojen tehokas käyttö tekevät Yo-Kai Watchista viehkeän taskuroolipelin, joka sopii mainiosti kepeään kesäpeluuseen.
Panu Saarenoja