YS IX: Monstrum Nox -arvostelu on julkaistu alkujaan Pelaaja-lehden maaliskuun 2021 numerossa 220. Tuoreimpien arvostelujen tasalla pysyt tilaamalla lehden täältä!
Avoimen maailman vankina
Ys-sarjasta on muodostunut kuin varkain yksi suurimmista toimintaroolipelisuosikeistani koskaan. Japanilaiskehittäjä Nihon Falcomin 80-luvulta asti elänyt luomus ei ole edustanut genrensä terävintä kärkeä tekniikallaan tai pelimekaanisella syvyydellään. Sen sijaan se on tehnyt pienet asiansa sen verran oikein, että pystyyn on saatu toistuvasti rennon hauskat miekanheilutuskekkerit, joiden vietäväksi antautuu mielellään pääkoppaa keventääkseen.
Ys IX: Monstrum Nox ei poikkea tästä, vaikka sarja käykin parhaillaan läpi eräänlaista murrosvaihetta. Monstrum Nox on lähempänä avoimen maailman peliä kuin yksikään aiempi osa, millä on ollut vaikutusta sekä rakenteeseen että ydinpelattavuuteen. Vanha seikkailullisuus on saanut jäädä taka-alalle, ja tilalle on tullut liikkumamahdollisuuksiltaan monipuolistunut pelimaailman tutkiminen.
Myös uusin osa jatkaa seikkailija Adol Christinin matkoja läpi historiallista Eurooppaa peilaavan fantasiamaailman. Tällä kertaa kirottua vankilakaupunki Balduqia käsittelevä peli kertoo oman itsenäisen tarinansa, joskin viittauksia Adolin aikaisempiin matkoihin tehdään paikoin jopa aiempaa enemmän. Juoni ei ole pelin päävaltti, mutta se onnistuu luomaan kaiken toiminnan ympärille kivan pienen mysteerin, jonka avautumista seuraa mielellään.
Pääasiallisesti seikkailu kulkee Balduqin kaupungin tutkimisen ympärillä ja laajenee vähitellen pääjuonen ja sivutehtävien myötä. Siitä tehdään mielenkiintoista Adolille ja hänen kumppaneilleen annettavilla uusilla Gift-kyvyillä, jotka mahdollistavat esimerkiksi seiniä pitkin juoksentelun ja paikasta toiseen liitelyn. Monet kaupungissa suoritettavat perusaktiviteetit eivät ole järin jännittäviätai luovia, mutta lennokkaammat kulkumahdollisuudet varmistavat, että paikasta toiseen liikkumisessa on oma viehätyksensä. Kaikkea mahdollista keräilykrääsää jahtaa mielellään.
Suurimman hyödyn liikeuudistuksista saa kuitenkin Ys-sarjan jo muutenkin paras osa-alue eli luolastot. Mitään tajunnanräjäyttävää Monstrum Nox ei esittele pelaajille, mutta kevyttä tasoloikkaa ja nopeita taisteluja yhdistelevä luolastosuunnittelu on täynnä puhdasta liikkumisen euforiaa. Näpsäkkä ohjaus, hauska pystysuuntaisuus ja yksinkertaisen toimiva toiminta pelaavat yhteen kauniilla tavalla, minkä nostaa toiseen potenssiin pelin ääniraita. Tuttuun Ys-tyyliin peli pumppaa luolastoissa korviin parhaimmillaan sellaista mielialaa kohottavaa rockenergiaa, että sukat pyörivät jaloissa vielä pelaamisen jälkeenkin.
Noin 30-tuntinen matkani Ys IX:n parissa taittui pääasiallisesti PS5:llä, jolla se rullasikin mukavasti. Hämmentävästi PS4:llä tilanne ei ollut aivan vastaavanlainen. Monstrum Nox on nykystandardeilla karun näköinen, mutta se ei välity aina pelin isompien alueiden suorituskyvyssä vanhemmalla raudalla. Mistään pelikelvottomasta tapauksesta ei ole kyse, mutta asia harmittaa, koska sulavuudella on keskeinen osansa Ys-toiminnan viehätyksessä.
Aiempien Ys-roolipelien tavoin Ys IX: Monstrum Nox ei pullistele budjetilla tai kunnianhimolla. Se on suoraviivainen ja visuaalisesti vanhentunut toimintaroolipeli, joka hukkuu helposti genren muiden pelien alle. Pelaamisen tuoksinassa se kuitenkin muistuttaa, ettei mikään näistä ole varsinaisesti huono asia. Vähitellen pelaaja huomaakin tehneensä Monstrum Noxissa kaiken mahdollisen, koska se oli hauskan vaivatonta hupia