3DS ja PSP2 tulee – Entä sitten?

3DS, NGP, iOS yms. Kiinnosti tai ei.

14.9.2011 23:33

Käsikonsolipelaaminen on jälleen uutisotsikoissa. Nintendo 3DS julkaistaan maaliskuun 25. päivä, minkä lisäksi PSP2 – tai siis NGP – julkistettiin eilen suurelle yleisölle vuosien huhuilun jälkeen. Muutamat tahot pähkäilevät, että entä sitten? Matkapelaaminen on muuttunut ja saanut uusia muotoja mobiilipelaamisen uuden noususuhdanteen ansiosta, mistä on kiittäminen rahavirroilla iLaudallaan surffaavaa Steve Jobsia. Mutta kysynpä vuorostani tähän väliin: ”Entä sitten?”

Pienelle hifistelylle löytyy aina aikansa ja paikkansa, innostun itsekin uusista konsolijulkistuksista varovaisin mielin. Silti en ole koskaan jakanut innostusta uusien mobiilipelien, tablettien ja itse pelikännyköiden perään. Kyllä, on se iPhonekin kännykkä vaikka omenaisten tuotenimien käyttäminen onkin trendikkäämpää. Ehkäpä se innostus vielä jossain vaiheessa ottaa minutkin kiinni, jos joskus jaksan, viitsin tai haluan päivittää oman luurini ajankohtaisempaan. Tuolloinkin peliominaisuudet tulevat haluamieni toimintojen siivellä.

Ei sillä, että minulla olisi mitään mobiilipelejä vastaan, monet testaamistani ovat varsin ihastuttavia. Ne ajavat asiansa lyhyiden bussimatkojen siivittäjinä, mutta pidemmillä lento- tai junamatkoilla viehätys loppuu kesken. Itseltäni kun löytyy vielä virtaa ja keskittymiskykyä pidempiin Uncharted– tai Legend of Zelda -sessioihin, jopa tien päällä.

Vakavamielisempiä ja pidempiä pelejä riittää myös sekä iOS- että Android-laitteille, ja suosion myötä laatukin monipuolistuu entisestään. En silti julistaisi niitä parhaaksi matkapelaamisen muodoksi, vaikka moisille viihteenmuodoille oma paikkansa löytyykin. Pelkkä kosketusnäyttö ja kallistelut riittävät ohjaamiseen, mutta naljailevan mainosmies Kevin Butlerin ajatusmaailmaa soveltaakseni näppäimet ovat melko tärkeitä, mikäli haluaa muutakin kuin sohia ympäriinsä sormellaan. DS on tässä mielessä omaan makuuni sopiva laite, sillä se tarjoaa molempien ohjaustyylien parhaita paloja. Useissa peleissä mukana on vieläpä molemmat vaihtoehdot, jolloin turvaudun omiin nakkisormiini paremmin taittuvaan, eli siihen perinteisempään, vaihtoehtoon. Hieman kuten Wiin fps-peleissä.

NGP_kuva2

intendo-3ds

Etenkin NGP:n tehojen myötä herää usein esitetty kysymys, että haluanko todella pelata kotikonsoleiden tehoja ja tasoa vastaavia pelejä pikkuruudulta? Mikä ettei. Toki pelaisin mieluummin omia suosikkisarjojani täydessä mittakaavassa HD-televisiollani, kuten Metal Gear Solidin ja Unchartedin kohdalla, mutta pintapuolisesta penseilystäni huolimatta en ole ikinä pitänyt tätä seikkaa käsikonsolipeleistä nauttimisen esteenä. Tästä kielii yli 100 tuntia Metal Gear Solid: Peace Walkerin parissa, joista osa on pelattu lentokentillä ja bussimatkoilla, mutta myös kotisohvalla pistorasian läheisyydessä. Monet lukevat kirjoja juuri ennen nukahtamista, minä kasvatan sotilasjunttaani tai kääntelen palikoita venäläisten kansanlaulujen tahtiin.

Sony saisi kierrättää Syphon Filterin ja Jak & Daxterin kaltaisia klassikkosarjojaan sen sijaan, että tuputtaisi tämän sukupolven sarjojaan innokkaalla syötöllä. Jopa niitä vähemmän kiinnostavia sarjoja, jotka eivät ole yrityksistään huolimatta vakuuttaneet. Köh, Resistance, köh, saatan katsoa juuri sinun suuntaasi. Mainitut klassikkosarjat eivät ole enää suuren yleisön tietoisuudessa, koska niitä ei hyödynnetä samankaltaisin syklein kuin Nintendolla. Nintendo sen sijaan olisi voinut jättää 3DS:n uusintaversiot vähemmälle ja kehittää, hui kauhistus, uusia pelejä ja pelisarjoja. Kid Icaruksen paluu on askel oikeaan suuntaan.

3DS:n ja NGP:n ottamat lähestymistavat eivät ole täysin vakuuttaneet, mutta olen tälläkin kertaa varovaisesti innostunut. Tiedän kaivavani jostakin aikaa molemmilla laitteilla pelaamiseen, koska sitä se rakkaus videopeleihin teettää. Kaikille on paikkansa, ehkä jopa niille iPeleille. Sitäpä sitten.

Lisää luettavaa