Palasin lomalta alle viikko sitten ja uusi Pelaaja on kohta osaltani paketissa. En tiedä miten se on mahdollista. Ehkä kesällä on vain pakko olla tehokas tappohelteessäkin. Ainakin silloin, jos vapaa-aikaakin haluaa viettää
Juuri juhannuksen alla ennen lomalle lähtöni kyhäsin ensimmäisen oman PelaajaHD-videoni Demon’s Souls -pelistä. Nyt on todella mukava nähdä, että joku on tuon neliosaisen eepoksen katsonutkin, ja ilmeisesti siitä on saatu hyötyäkin irti. Se lämmittää mieltä.
Halusin tehdä tällaista pelioppaan tyylistä videota, koska sitä on toivottu ja se on yksinkertaisesti hauskaa. Tein vastaavantyylisen oppaan varsinaiseen Pelaaja-lehteen kauan sitten Morrowindistä, mutta internet ja turhan helposti saatava tieto ovat jotenkin päässeet tappamaan lehtien pelioppaat.
Demon’s Souls oli kuitenkin aika helppo valinta useammastakin syystä: siinä on vaikea päästä alkuun, pelissä on retrotyyliin paljon kätkettyjä kikkoja, ja olin pelannut sitä jo pidemmän aikaa import-versiona. Kovin usein vastaavaa ei voi tehdä, sillä peliin pitää todella upottaa runsaasti aikaa ja vaivaa, jotta moisen oppaan voi tehdä vakavalla naamalla. Minun tapauksessani pelistä täytyy myös todella pitää, sillä en erityisesti nauti kameran edessä heilumisesta.
Linkit videoihin:
Osa 1
Osa 2
Osa 3
Osa 4
Ihan totta ,tarkoitus ei ollut tehdä 45-minuuttista videota vaan 10 minuutin pätkä. Näin nämä projektit aina kummasti leviävät.
Printtimuotoinen DeLorean
Kesälomaan kuuluvat tietenkin sukujuhlat, ja käväisin näissä merkeissä lapsuudenkodissani Pohjois-Suomessa. Kirjahyllyjä kaivellessa löysin sieltä myös vanhan sarjakuva- ja lehtikätkön, jonka avulla tuikkasin suoneen yliannoksen nostalgiaa.
Lehtien seassa oli pari numeroa SFX-lehteä, joka on brittiläinen scifi-hörhöilyyn keskittyvä aikakausjulkaisu. Selailin vuoden 1997 ja 1998 numeroja iltapalalla, ja tajusin jotain ”syvällistä”. Painettu lehti on kuin aikakone: se on fyysinen esine, jonka sisältö ei muutu koskaan. Nettikin säilöö kaiken, mutta eri tavalla. Nettisäilyvyys on sirpaleista. Yhden vanhan lehden selaamalla sain hetkessä käsityksen siitä, millainen scifi- ja fantasiaviihteen kenttä oli tarjolla sen ilmestymisaikaan.
Helmikuun 1998 numeron kannessa on Sarah Michelle Gellar, jonka alla komeilee teksti ”tapaa uuden suosikkisarjan tähti”. Suosioon oli nousemassa siis Buffy the Vampire Slayer, joka on nuoremman polven näkökulmasta varmaan jo jonkinlainen Lemmenlaivaan verrattava muinaismuisto.
Oh, Mulder!
Koska kaikkea tietoa ei siihen aikaan saanut vielä netistä, lehdessä oli myös erityinen Spoiler-osio. Sen sivut oli liimattu reunastaan yhteen, joten juonipaljastuksia suosikkisarjoista sai vain repimällä sivut erilleen. Näiden sarjojen joukossa on Deep Space 9, X-Files, Millennium, Xena, Deep Space 9 ja Babylon 5. Täytyypä sanoa, että se oli aika hyvää aikaa scifille. Kirja-osastolla mainostetaan ”tuoretta ja uutta” fantasiakirjaa nimeltä Game of Thrones, jonka pohjalta HBO aloittaa itse asiassa hyvin pian uuden verisen televisiosarjan. Tähän siirtymään kuluikin vain 12 vuotta ja risat.
Entä millaiselta näytti videopeliviihde tällä muinaisella aikakaudella? Hieman vanhemmassa numerossa mainostetaan PlayStationin Colony Warsia, ja sivun laitaa koristaa vanha kunnon Psygnosis-logo. Entä mikä on tämä uusi strategiapeli, jota mainostetaan hieman hölmön näköisellä hirviö-rendauksella? Ai joku StarCraft, jossa on kolme erilaista ohjattavaa armeijaa. Sen jatko-osahan ilmestyy näillä hetkillä, joten pitäisikö päätellä että 2010 on uusi 1998?
Suuri kiusaus
Voiton vie kuitenkin salaperäinen mainos, jossa tähtimaisemaa peittää lappu, jota ei saisi tekstin mukaan poistaa. Tämä on aivan liian jännittävää, joten kurkataanpa…
Jahah. ”Olet epäonnistunut, nuorukainen.Olit liian heikko vastustamaan kiusausta, eikä sinusta koskaan tule jediä. Tämä peli ei ole sinulle.” Pelihän on tietenkin klassinen Dark Forces 2: Jedi Knight. Tämän vuoden Force Unleashed 2 saa tehdä aika lailla töitä, jos se mielii olla yhtä muistettava.
Juuri tällaisen takia olen sen verran vanhanaikainen, että haluan printtilehtien pärjäävän pelialallakin internetin puristuksessa. PelaajaHD:ta, PelaajaCastia ja muuta nettisisältöä on hauska tehdä, mutta en saa siitä aivan samanlaista tyydytystä kuin aidosta Pelaajan tai WoW-lehden numerosta. Käteen on jäätävä jotain pysyvää, jota voin katsella vielä 13 vuoden päästäkin. On mahtavaa kuvitella, että joku Pelaajan lukija voisi kurkistaa johonkin tämän kesän numeroista vuonna 2030 ja muistella sitä, millainen oli rakkauden kesä 2010.
P.S. Pelaajan Facebook-sivuilla taidettin jo hehkuttaa, että kävimme katsomassa Inceptionia. Olipa todella mukava nähdä tyylikäs ja itsensä vakavasti ottava scifi-elokuva, joka tyydytti sekä järki- että tunnetasolla.