Blogiaiheet ovat olleet hieman kateissa, koska en ole ollut hetkeen tien päällä ja olen muutenkin yrittänyt ottaa rauhallisesti. Lupasin tänä vuonna kuntoilla, pudottaa painoa ja käyttää työajan tehokkaammin. Yritän tulla töihin ja lähteä töistä hieman aikaisemmin, ettei tulisi lojuttua toimistolla niin paljon. Olen alkanut arvostaa työn ulkopuolista elämää vähän enemmän.
Olen jo jonkin aikaa halunnut pitää blogia varten jonkinlaista päiväkirjaa, jossa kerron, mitä lehden tuotannon arkeen kuuluu. En kuitenkaan ehtinyt enkä yksinkertaisesti jaksanut pitää kovin hyvin kirjaa tapahtumista lehden valmistumisen loppusuoralla, joten yksityiskohtia puuttuu. Tietenkin on myös paljon juttuja, joista en voi kertoa, mutta seuraavanlaista sain aikaan…
Maanantai 14. tammikuuta
Töihin 09:45
Miikalla on synttärit, minkä kunniaksi on hänen vuoronsa tehdä firmamme perinteinen maanantaiaamiainen. Sovimme, että mies täyttää tällä kertaa 27 vuotta. Aamiaisella on munakasta, paistettuja nakkeja, paahtoleipää, juustoa, salamia, mehua, kahvia ja joitakin vihanneksia, kuten paprikaa ja kurkkua. Jälkimmäisiin en koske ikinä. I keep it real. On havaittavissa, että kun aamiainen on H-Townin miestyöntekijöiden käsialaa, se on huomattavasti rasvaisempi ja runsaampi kuin kuitupitoiset, terveellisemmät aamiaiset, joita yrityksemme naisväki suosii. Kumpikin kelpaa. Toin Huttuselle palan juustokakkua. Itse olen jättänyt kokiksen, jälkiruoat ja muun makean väliin vuoden alusta alkaen. Tavoite on taas pudottaa painoa, ja aloitin jälleen kuntoilunkin. Tosi nihkeetä.
Käyn aamiaisen jälkeen läpi sähköpostit. Spämmien poistaminen oikeiden mailien seasta vie hetken. Spämmi käy hermoille tosi pahasti, mutta minkäs teet.
Viimeistelen Street Fighter IV -artikkelini, jota työstin sunnuntaina. Janne lukee artikkelin läpi ja tekee siihen muokkauksia. Katson artikkelin vielä kerran läpi, muokkaan muutamia kohtia ja pistän sen eteenpäin.
13:00
Pelitoimitus kokoontuu viikkopalaveriin. En pidä palavereista, mutta ne ovat hyödyllisiä. Pelitoimitus koostuu sen verran monesta henkilöstä, joilla on jokaisella vastuullaan lehti tai saitti, että jokaisen pitää pysyä perillä asioista. Useimmiten se ei onnistu meiltä kovin hyvin, mutta yritämme kehittyä.
Käymme läpi, mitä kukin on arvostelemassa, mitä pelejä odotamme saapuvaksi, mitä pelejä pitäisi hankkia, kuka voisi arvostella mitä ja mistä kiinnostaisi tehdä erikoisempaa juttua.
Palaverin jälkeen otan uuden kupin kahvia ja alan työstää kotimaisista pelistudioista ja heidän nykyisistä tekemisistään kertovaa artikkelia helmikuun Pelaajaan. Soitan muutamaan kotimaiseen studioon ja lähetän sähköpostia lopuille. Osa vastaakin päivän aikana. Tiedän useimmissa tapauksissa, mitä tiimit kehittävät, muttemme yksinkertaisesti voi kertoa projekteista, ennen kuin aika on oikea.
Saan mesessä Resistance 2:n skannit Game Informerista. Olin jo kuullut alustavia tietoja R2:sta, mutta moninpelin laajuus yllättää. Toistaiseksi Sonyn Euroopan osasto ei ole tehnyt mitään Resistance 2:n suhteen, joten vielä kuluu reilusti aikaa, kunnes pääsemme esittelemään peliä Pelaajan sivuilla.
Lähettelen Yksi kysymys -palstan kysymyksiä sähköpostilla ja toivon, että porukka vastaisi.
Käyn mailitse keskustelua pelikustantajan edustajan kanssa maaliskuun Pelaajaan kaavaillusta artikkelista, jota varten olen lähdössä Lontooseen kokeilemaan peliä. Juttua on jo työstetty jonkin aikaa, mutta tapahtumapaikka ja aikataulut ovat muuttuneet huolestuttavan monta kertaa.
Käyn Jannen kanssa läpi Eemelin kirjoittaman Lost Odyssey -ensitestin, ja annamme Snakelle palautetta tekstistä.
Vastaan taas sähköposteihin, soitan vielä pari puhelua suomipelifeaturea varten ja jatkan sen kirjoittamista. Kuuntelen samalla Tracy Chapmanin Fast Cars -biisiä.
Ideoimme porukalla maaliskuussa debytoivan uuden arvostelusivun aloitusta ja kuvitusta. Huttunenkin päästetään irti omalla arvostelusivullaan jo helmikuussa. Kyseessä on Miikan ”sotapäiväkirja”, jossa käsitellään tiukkoja sotapelejä. Huttunen on ikivanha soturi, joten tämän sivun kautta hän saa tuoda persoonaansa enemmän esille. Janne kirjoittaa sivun aloitustekstin.
20:00, lähden kotiin.
Tiistai 15. tammikuuta
Töihin 10:30
Hyvin alkaa. Luen sähköpostin, josta saan tietää, että maaliskuun lehteen kaavailtu erittäin merkittävä haastattelu on peruuntunut. Tiesin sisimmässäni, että juhlin liian aikaisin. Haastattelu olisi varmaan päässyt tekemieni haastattelujen Top 2 -listalle. Voi helvetti. Otan yhteyden muutamaan muuhun toimittajaan ja kyselen, josko he tietävät tilanteesta. Heidänkin haastattelunsa ovat peruuntuneet.
Saamme postissa DS:n Panzer Tactics -pelin, jota olemme ihmetelleet jo tovin ajan. Peli on jo julkaistu Yhdysvalloissa, mutta Euroopassa se on toistaiseksi ilmestynyt vain Englannissa. Saksalaiselta 10tacle-kustantajalta kerrotaan, että pelin pitäisi ilmestyä Suomessakin kevään aikana. Huttunen on melko liekeissä tästä DS-pelistä.
Square Enixistä ei kuulu. Minun piti saada heiltä viesti jo viime viikon alussa. Soitan illalla Englantiin ja saan todella käsittämättömiä uutisia. Halusimme helmikuun lehden kanteen Final Fantasy XIII:n, mutta emme saa tarvittavaa kuvaa käyttöömme, koska ”Square Enix ei tällä hetkellä halua pelille minkäänlaista julkisuutta”. Uskomatonta. Tämä taitaa olla ensimmäinen kerta urani aikana, kun kustantaja EI halua peliään kanteen. Minulla on jo matalaresoluutioinen versio kuvasta, jota halusimme käyttää kannessa, mutta emme yksinkertaisesti saa käyttöömme tarvittavan hyvälaatuista versiota kuvasta. Lehdessä on artikkeli tulevista Final Fantasy -peleistä ja pääpaino on Final Fantasy XIII:ssä, joten kannessa olisi syytä olla jotakin aiheeseen liittyvää. Minulle ehdotettiin pelin kustantajan toimesta Turokia, mutta se ei kauniisti sanoen toimisi.
Meillä on yleensä b- ja c-suunnitelmat kantta varten. Useimmiten kanteen on useita vaihtoehtoja, mutta alkuvuodesta tarjonta on huomattavasti heikompaa. Olemme työstäneet Street Fighter IV -kannen, jota kaavailimme tilaajille. Kyseinen kansi on hieno, mutta pelisarja on vähän tunnettu ja vaikka kaikki toimituksessa pidämme SFIV-kannen ilmeestä, olemme kaikki yhtä mieltä siitä, että se ei toimisi kaupan hyllyllä. Peli ei ole tarpeeksi tunnettu.
Hyvin varhainen versio Street Fighter IV -kannesta, jossa on lähinnä täysin painokelvotonta tekstiä 🙂
Käyn päivän aikana myös EA:lla palauttamassa kaksi mäsää PS3:n Rock Band -skittaa, ja jauhamme siellä hetken aikaa juttua Rock Bandista ja Battlefield: Bad Companysta. Saan samalla Turning Point: Fall of Libertyn ennakkoversion. Kokeilen peliä ja reilun tunnin vääntämisen jälkeen en kestä enempää. Kirjoitan saman tien lyhyen ensitestin.
Keskiviikko 16.tammikuuta
Töihin 10:00
Kirjoitan Rock Band -ensitestin, joka paisuu aivan liian pitkäksi. Yritämme muistaa, ottiko joku kuvaa Jannesta, kun hän soitti bassoa ja lauloi yhtä aikaa. Loppujen lopuksi kuvan olikin ottanut Huttunen, ja se löytyi hänen kännykkäkameransa uumenista.
Mietimme kansiasiaa. Pohdimme Devil May Cry 4:ää, Rock Bandia ja jotakin Final Fantasy -ratkaisua. Käytän useita tunteja uuden Final Fantasy -aiheisen kuvamateriaalin hankintaan, mutta mikään kansikuva ei ota tulta alleen. Ei lähimainkaan niin hyvin kuin se kuva, jota emme saa käyttää. Saan loppujen lopuksi kansikuvan Crisis Core: Final Fantasy VII -pelistä, ja se ainakin huokuu Final Fantasy -henkeä.
Varhainen Revenant Wings -kansi.
Vastailen pariinkymmeneen sähköpostiin ja lähetän toisen tusinan.
Joku bongaa hauskan YouTube-videon, jossa Hitler käy läpi Blu-Rayn ja HD DVD:n taistoa. Video on hyvin tehty ja huvittava, joten Eemeli tekee siitä uutisen saitille. Juttelemme toimituksen kesken, onko aihe hieman liian arkaluontoinen. Minulle tulee mieleen ties millaisia painokelvottomia otsikoita, mutta loppujen lopuksi päädymme asialliseen ”HD DVD:n perikato” -otsikkoon.
Käymme Jannen kanssa läpi helmikuun lehden Pelaajan Maailmaa. Se on taas hieman myöhässä, ja yritän olla ärtymättä. Janne tekee joka kerta erinomaista jälkeä, mutta emme oikein pysy sellaisessa aikataulussa, jonka haluaisin. Pahinta on tietenkin se, että rikon itselleni asettamia aikatauluja, minkä vuoksi on hieman vaikeaa vaatia muita noudattamaan niitä. Tai ei se niin vaikeaa ole, koska olen päätoimittaja ja lehden perustaja, joten voin kyllä vaatia muita suorittamaan, koska he tietävät, että minäkin teen niin.
Uutisaiheet ovat vähissä. CES-messut osoittautuivat melkoiseksi uutisankaksi, ja mielenkiintoinen kerrottava on vähissä. Pelaajan Maailmaan tulee sen vuoksi hieman enemmän suoraan peleihin liittyvää asiaa, kuten kuvia Soul Calibur IV:n Tähtien sota -hahmoista. Uutiskato oli kuitenkin tiedossa, ja sen seurauksena lehdessä on esimerkiksi edellä mainitsemani sivu kehityksessä olevista kotimaisista videopeleistä. Juha työsti myös erinomaisen artikkelin King of Kong -dokumentista Pelaajan Maailmaa varten.
Jannen paneutuminen työhönsä ja huolellisuus ovat uskomatonta luokkaa. Hän tekee juttua virtuaalitodellisuudesta Wiimotella ja pc:llä. Miehen tutkimustyö toimistolla on hulvattoman näköistä.
Juttelen päivän aikana erään laitevalmistajan ulkomaisen työntekijän kanssa heidän tulevan joulun suurpelistään…
Puhun Anoopin kanssa Tokion Sykkeen sisällöstä.
Saan eräältä tutulta tietoa Nokialla avautuvasta työpaikasta, ja minulta kysytään, josko tietäisin jonkun paikasta kiinnostuneen.
20:00, lähden kotiin.
Soitan myöhemmin illalla Kurkijärven Lassille ja onnittelen häntä tulevista häistä. Puhumme sellaiset 45 minuuttia peleistä ja Pelaajasta. Sovimme, että tapaamme piakkoin, sillä emme ole nähneet kuukausiin.
Perjantai 1. tammikuuta
Töihin 14:30
Olen koko aamupäivän omilla asioilla, joita olen hoitanut koko viikon ajan töitten ohella. Nyt hommat on hoidettu.
Tulostamme kolme erilaista kantta. FFXII: Revenant Wings -kansi tippuu heti pois. Sen tyyli ei miellytä. Hahmot näyttävät liian lapsellisilta, ja kansi tuntuisi pikkulapsille suunnatulta.
Jäljelle jäävät Street Fighter IV ja Final Fantasy VII: Crisis Core. Mietimme kummankin kannen huonoja ja hyviä puolia. Päädymme pistämään SFIV:n tilaajakanneksi ja laitamme myyntiin Pelaajan, jonka kannessa on Final Fantasy VII: Crisis Core.
Lisäämme Final Fantasy -artikkelissa Crisis Coren näkyvyyttä uusilla kuvilla. Pohdimme vielä jonkin aikaa Rock Band -kantta, mutta pelistä on saatavilla heikosti kansikuvamateriaalia, joten se mahdollisuus kariutuu valitettavan nopeasti. Ainakin maaliskuun kansi on jo tiedossa tässä vaiheessa tuotantoa, joten sen kanssa tulee olemaan paljon helpompaa. Kunhan kaikki menee niin kuin pitäisi.
Hoidan Game Developer Conference 2008 -rekisteröinnin ja olen hieman huolestunut siitä, etten ole ehtinyt katsoa lentoja tai järjestellä muita asioita. Teen pari puhelua asian tiimoilta. Juttelen parille kollegalle siitä, ovatko he lähdössä ja minkälaisella aikataululla.
H-Townin toimitusjohtajalla Harrilla on synttärit. Syömme mansikkakermakakkua ja jäätelökakkua. Juomme pullon samppanjaa sekä Harrin että maanantaina vuosia täyttäneen Miikan kunniaksi.
Luen muutaman Burnout Paradise -arvostelun. En voi uskoa pelin saamia korkeita pisteitä. Etenkin IGN:n 8.8-arvostelu on täysin yläkanttiin. Ei peli todellakaan ole niin hyvä.
Luen kaikki tähän asti valmistuneet helmikuun Pelaajan sivut, ja osa toimituksesta lukee myös näitä valmiita sivuja virheitä etsien.
18:00
Lopetamme päivän lyhyeen ja lähdemme kohti Helsingin keskustan Iso-Robaa. EA on järjestänyt sinne bänditreenikompleksiin Rock Band -treenihuoneen. Minä, Miika, Harri, Lasse ja Eemeli menemme soittamaan paikan päälle. Janne on Lassin häissä, ja Juha on joutunut jäämään himaan selvittelemään vessan vesivaurioita. No, nelistäänhän sitä soittaa pitääkin.
Olin harjoitellut Bon Jovin Dead or Alive -biisin soittamista kitaralla Hard-vaikeustasolla, ja soitto kulki kotona varsin mallikkaasti. ”Treenikämpällä” otettiin perjantain kunniaksi muutama siideri, jotta päästäisiin fiilikseen. Kummasti alkoi soitto kangerrella, kun olin valmistautunut bravuuriini eli Dead or Aliven soolo-osuuden soittamiseen. Yritin keskittyä ihan pirusti, ja soitto meni aivan poskelleen. Todella ärsyttävää.
Maanantai 21.tammikuuta
Juhan vuoro tehdä aamiainen. Pelitoimitus keskittyy hehkuttamaan Predator-leffaa, joka tuli telkkarista viime perjantaina. ”Stick around”, ”What happened to you Dillon…you used to be a man I could trust”, ”there’s something out there and it aint no man” ja muita läppiä kuullaan koko päivä.
Taistelemme kannen kanssa. Viimeisten päivien aikana emme ole ehtineet paljoa paneutua kansi-asiaan. Työstämme päivän aikana Crisis Core -kannen valmiiksi. Se on vaikeata, koska kuvassa on paljon tummaa ja vaaleata sekä hahmojen kasvoja.
Anoopin kolumnissa on Final Fantasy Dissidia -pelin ensitesti. Samasta pelistä on juttua myös Jannen Final Fantasy -artikkelissa, jota pitää nyt leikata. En yksinkertaisesti pysynyt tarpeeksi tarkasti perillä kummankin jutun sisällöstä, joten Jannen osio leikataan pois, koska Anoop oli päässyt varsinaisesti käsiksi peliin.
Luemme valmiit sivut ja korjaamme virheet. Kirjoitan pääkirjoituksen. Jotenkin onnistun aina tekemään sen viimeisenä. Minulla oli kolme aihetta, mutta yksikään ei aluksi tuntunut ottavan tulta alleen. Kiroilen äänekkäästi pitkin aamupäivää, kunnes saan pääkirjoituksen tehtyä. Pallottelen tekstiä Jannen kanssa ja kirjoitan pääkirjoituksen uusiksi, kunnes olen siihen tyytyväinen.
1 kysymys -palsta on kateissa. Teksti ei löydy mistään, vaikka sainkin viimeisen vastauksen viikonloppuna ja mielestäni toimitin tekstin eteenpäin. Loppujen lopuksi löydän tekstin työkansiostani, ja käännämme vastaukset Jannen kanssa.
Selvitän Game Developer Conference 2008 -tilannetta eli sitä, mitä haastatteluja voisi tehdä.
Virittelemme kantta lopulliseen kuosiin. Lehti valmistuu hitaasti mutta varmasti.
22:45, lähden kotiin.
Tiistai 22. tammikuuta
Töihin 09:30
Menemme painoon tänään. Lasse on tullut paikalle jo aikaisin aamulla työstämään lehden sivuja valmiiksi. Minulle tämä päivä on lähinnä odottamista ja sivujen korjaamista. Toisin sanoen turhauttavaa. Odotan, että viimeiset sivut valmistuvat. Teen sisällysaukeaman, jossa mokasin oikein kunnolla viime kerralla. Sonyn Ray Maguiren kuvan tilalla oli Slimerin kuva, ja lukihan siellä myös, että osa sisällöstä oli sivulla 80. 68 sivun lehdessä…
18:30 Pelaaja 65 on valmis, ja lähdemme kotiin.
Operaatio Rock Band
Niin, siitä Rock Bandista edelliseeni blogiini liittyen. Sain uuden kitaran Yhdysvalloista, ja tähän operaation kului sellaiset parisataa (auuuhhh) euroa. En kestä enää edes ajatella tätä. Oli miten oli, uusi kitara on toistaiseksi toiminut moitteetta. Koputetaan kaikki puuta!